Kuinka paljon erilaisempaa sodankäynti olisikaan yksittäiselle sotilaalle, jos kohtalokkaasti tyriminen taistelukentällä olisikin pisteen sijasta kaksoispiste ja sinulle tarjottaisiin mahdollisuus kokea kuolemaasi johtanut taistelu uudelleen, vahingosta viisastuneena? Tompan ja Emily Bluntin tähdittämä Edge of Tomorrow – joka perustuu Hiroshi Sakurazakan alkuperäisteokseen All You Need Is Kill – lähestyy katsojaa tällä näkökulmalla, tarjoten suhteellisen tuttua scifimättöä, mutta virkistävällä tavalla sekoitettuna.
Mimic-roduksi nimetty avaruuden elämänmuoto on lyönyt ihmiskunnan polvilleen ja parhaat kortit on jouduttu pelaamaan pöytään tämän ennennäkemättömän uhan torjumiseksi. Majuri Cage (Tom Cruise) on upseeri, joka ei ole päivääkään viettänyt taistelukentällä uransa aikana. Hänet passitetaan vastustuksestaan huolimatta eturintamaan näkemään sodan kauhut kasvoista kasvoihin. Rintamalla karaistumaton Cage saakin pian surmansa, mutta yllätyksekseen ei siirrykkään ajasta iäisyyteen, vaan päätyy aloittamaan tietyn ajanjakson yhä uudelleen. Myöhemmin taistelukentällä hän tapaa Ritan (Emily Blunt), joka omaa samanlaisen kyvyn kuin Cage, ja päättävät yhdessä ryhtyä etsimään siitä ratkaisua kotikenttäedun saavuttamiseksi sodassa, jossa koko ihmiskunnan olemassaolo on vaakalaudalla.
Vaikka elokuva on perusasetelmiltaan ”muukalaisten invaasio”-höttöä, on siihen alkuperäisteoksen esimerkin ansiosta onnistuttu puhaltamaan uutta eloa, jota scifigenressä on kaivattu jo pidemmän aikaa. Aikaluuppi-teema käy ilmi jo elokuvan alkumetreillä, mutta se ei rakennu vain monotonisesta toistosta, vaan sitä käytetään hienosti myös katsojan hämäämiseksi. Mitä taas tulee itse avaruuden muukalaisiin, on Mimic-rotu onnistuttu luomaan sekä visuaalisesti näyttäväksi että pirun kiukkuiseksi elämänmuodoksi. Elokuvan sivuhenkilöt ovat enemmän tai vähemmän muistettavia tapauksia, mutta Tompan ja Emily Bluntin välillä homma toimii pätevästi ja mukaan mahtuu ripaus romantiikkaa, mutta myös oikeasti huvittavaa komediaa.
En todellisuudessa odottanut Edge of Tomorrow:lta liikoja, sillä edellinen näkemäni Tompan tähdittämä elokuva Oblivion ei säväyttänyt millään tavalla; puhumattakaan aikaluuppi-teemasta, joka on entuudestaan tuttua kamaa. Kuitenkin tämä teos tekee selkeän poikkeuksen: se ei pelkästään kumarra esikuvalleen, mutta tuo mukaan myös uutta näkökulmaa ja ennen kaikkea tarjoaa scifimätön ystäville viihdyttävää katsottavaa. Ehdottomasti vuoden 2014 kärkitapauksia, jonka pariin tulee palaamaan uudelleen. Onhan kertaus opintojen äiti, sodankäynnissäkin.
