Fantasiaelokuva on vaikea genre saada toimimaan. Ron Howardin ohjaama satuelokuva sisältää kaikkea mitä genre vaatii: paha kuningatar Bavmorda (Jean Marsh), tämän häijy tytär Sorsha (Joan Whalley), kelmi, mutta rohkea miekkamies Madmartigan (Val Kilmer) ja kaikkea muuta vastaavaa kahdessa tunnissa nautittavaa seikkailua. Se tarkoittaa taisteluita, taikuutta ja huumoria tasaisina annoksina ja loppu on luonnollisesti onnellinen.
Willow Ufgood (Warwick Davis) joutuu itseään (kirjaimellisesti) suurempien voimien pelinappulaksi, em. paha kuningatar Bavmorda haluaa tuhota ainoan valtaansa uhkaavan tekijän ja sattuman ansiosta hän joutuu Willow’n haltuun ja suojelukseen. Tarina on kerrottu lukuisia kertoja aiemmin, mutta se ei haittaa yhtään. Kallonaamariin pukeutunut kaappi (Pat Roach) joka ainoastaan suuttuu vatsaan upotetusta miekasta ei voi haitata elokuvaa yhtään ja nautittavan vanhanaikainen kaksipäinen ötys on samanlainen ilmiö.
Ron Howard tuo kokonaisuuteen lämpöä, mutta näyttelijäkaarti luo heidät eloon. Warwick Davis on toimiva valinta varsin anonyymiin sankarirooliin, mutta kokemuksen puutteen ansiosta hän on hieman jähmeä. Val Kilmer onneksi revittelee nautittavasti Madmartiganina joka on paitsi koominen piriste myös fyysinen turpaanvetäjä. Jean Marsh on juuri sopivan räikeä pahis jonka ystävällisin ilme on pilkallinen naurunkäkätys ja Joan Whalley tämän kiukkuisena tyttärenä ei jää yhtään heikommaksi.
Tätä elokuvaa on melkoisen vaikea ja itse asiassa tarpeeton analysoida. Se on satu. Se on kerrottu ja toteutettu hyvin ja tarjoaa maukkaan annoksen viihdettä. Enempää ei tarvita.
