Suomesssa ei paljon kauhuelokuvia tehdä. Tämä näyttäisi kuitenkin muuttuvan vuoden 2008 aikana. Helmikuussa ilmestyi Lordin kauhuelokuva Dark Floors ja loppuvuonna ilmestyy Stone’s War. Tässä arvostelussa on kuitenkin kyseessä juuri ilmestynyt suomalainen kauhuelokuva Sauna. Nimi on lyhyt, ytimekäs ja erittäin suomalainen. Mikä olisi suomalaisempaa kuin sauna? Saunalla on suomalaisille suuri merkitys, itsekkin käyn saunassa päivittäin. Mutta tämä elokuva antaa sanalle uuden, synkemmän merkityksen…
Sauna sijoittuu vuoteen 1595. Ruotsi-Suomen ja Venäjän välinen sota on juuri päättynyt ja nyt pitäisi piirtää raja. Suomalaiset veljekset Erik ja Knut sekä joukko venäläisiä lähtee metsiin selvittämään mihin raja olisi parasta vetää. Matkalla Erik ja Knut syyllistyvät julmaan rikokseen. Erik on sodan aikana karaistunut eikä välitä, kun taas Knutia asia vaivaa. Matkalla ryhmä löytää keskeltä suota kylän ja sieltä lammen keskeltä saunan. Saunan, jossa synnit pestään…
Heti ensimmäisten minuuttien aikana huomaa, että Sauna on erittäin omalaatuinen elokuva. Ainakaan Suomessa tällaista elokuvaa ei ole ennen nähty. Alussa suomen kieli pistää korviin sillä en itse ainakaan ole tottunut katsomaan kauhuelokuvaa suomeksi. Pian tämän kuitenkin unohtaa samalla tavalla kuin mustavalkoista elokuvaa katsoessa hetken päästä ei edes huomaa värien puuttuvan. Elokuvan tunnelma on synkkä ja painostava. Parissa kohdassa sain aika pahat sätkyt. Äänitehosteet tehostavat näitä pöö-hetkiä vahvasti. Pahin on tietenkin lopussa… Sauna ei mässäile verellä ja väkivallalla vaan luottaa viisaasti tunnelmaan. Loppukohtaus on elokuvan ainoa oikeasti verinen ja raaka osa.
Näyttelijät elokuvassa ovat erinomaisia. Ville Virtasen mainiosti esittämä Erik on erittäin kylmä paskiainen vaikka loppua kohden tunsinkin myötätuntoa häntä kohtaan. Tommi Eronen on myös mainio Knutina. Erityismaininnan ansaitsee nuori Sonja Petajärvi, joka esittää kylässä asuvaa nuorta tyttöä. Kyseinen hahmo tykkää kuitenkin esittää poikaa. Hyvin hän onnistuu, itse ainakin olisin voinut vannoa hänen olevan poika!
Saunan suurin heikkous on sen sekavuudessa. Kerronta etenee hyvää vauhtia ja mielenkiinto pysyy yllä. Kuitenkin viimeisen puolen tunnin aikana katsoja putoaa kärryiltä. Tämä johtuu siitä, että elokuvassa kaikkea ei paljasteta ja katsojan annetaan itse täyttää aukot. Tämä on ihan hyvä metodi, mutta ei onnistu kyseisessä elokuvassa kunnolla. Erityisesti itseäni ärsytti se, että kun elokuvan hahmoilla palapelin palaset loksahtavat paikoilleen ja salaisuudet selviävät niin katsojalla taas on täysin pallo hukassa. Myös saunan todellinen merkitys elokuvassa jäi ainakin minulla epäselväksi.
Kokonaisuudessaan Sauna on kuitenkin erittäin onnistunut elokuva. Se on tunnelmallinen, omaperäinen ja mielenkiintoinen. Vaikka itse pidin Dark Floorsista enemmän niin Sauna on kuitenkin monella tavalla onnistuneempi. Sauna ja Dark Floors ovat kummatkin osoittaneet, että suomalaisetkin osaavat tehdä kauhua. Nyt pitää vain odottaa Stone’s Waria.
