Guy Hamiltonin Rikos auringon alla perustuu Agatha Christien kuuluisaan rikosromaanin Varjossa auringon alla. Vaikka yleensä karsastankin alkuperäisteoksille epäuskollisia elokuvasovituksia, Hamiltonin adaptaatio on tässä tapauksessa poikkeus. Vaikka huomattavia muutoksia kirjaan nähden on paljolti (esim. tapahtumapaikka on siiretty Englannin rannikolta Mallorcalle, puolet henkilöistä on poistettu ja heidän nimiään on muutettu) elokuva on silti viihdyttävä loistavan näyttelijäkaartin ja hauskan musiikin ansiosta. Joissain kohdin jopa huomaa, että filmi etenee jopa jouhevammin kuin itse alkuperäinen kirja.
Elokuva sijoittuu 1930-luvun Mallorcalle, jonne yksityisetsivä Hercule Poirot (erinomainen Ustinov) saapuu lomailemaan, vaikkakin taka-ajatuksenaan tutkimaan erästä vakuutuspetosta. Hän asettuu ylelliseen hotelliin, jota emännöi iloluontoinen Daphne Castle (Smith). Hotellin muita vieraita ovat rahapulassa oleva journalisti Rex Brewster (McDowall), newyorkilainen teatterituottaja Odell Gardener (Mason) pisteliäine Myra-vaimoineen (Miles), epäonnistuneessa avioliitossa elävä Redfernien pariskunta (Birkin ja Clay) sekä kuvankaunis laulajatar Arlena Marshall (Rigg) perheineen. Hotellin läheisyydessä pörrää huvijahteineen nousukaismainen Sir Horace Blatt (Blakely).
Poirotin loma ei kuitenkaan sovi kovinkaan suotuisissa merkeissä, koska hotellissa vaikuttaa leijuvan perin kireä ilmapiiri. Pian selviää, että kaikilla hotellissa olevilla on jotain Arlenaa vastaan. Brewster on menettämänsä viimeisetkin rahansa Arlenan kieltäessä Brewsteriä kirjoittamasta naisen elämäkertaa; myös Gardenereilla on taloudellisia ongelmia Arlenan kieltäydyttyä esiintymästä heidän uudessa show’ssaan. Daphne taas himoitsee Arlenan aviomiestä Kennethiä (Quilley) ja rouva Redfern on kaunainen Arlenan vieteltyä hänen aviomiehensä. Kun ilmassa on näin paljon negatiivistä värähtelyä, ei voi muuta syntyä kuin murha! Ja tosiaan, pian Arlenan ruumis löytyykin hotellin rannalta ja Poirotilla on taas kerran visainen pähkinä purtavana.
Rikos auringon alla on ehdottomasti yksi parhaimmista Christie-tulkinnoista, joita olen nähnyt ja suurin osa kiitoksista kuuluu upealle näyttelijäkaartille, varsinkin Peter Ustinoville, Sylvia Milesille ja Maggie Smithille.
