Professori Dixon (Michael Cutt) on pakkomielteen omaisesti kiinnostunut Isojalasta. Hän lähtee opiskelijoiden kanssa tutkimaan aihetta syrjäiselle metsäseudulle, joskin paikallisten asukkaiden asenne on penseä ja pelokas. Karvainen mölyhirviö (Shane Dixon) on todellinen ja puolustaa aluettaan kiukkuisesti.
Roskaelokuva on erityisen suosittu kauhuelokuvan lisägenre. Night of the Demon sisältää kaikki mahdolliset kauhuelokuvakliseet. Siinä on erämaata ja päähenkilöitä joista et välitä koska heidän ainoa tarkoituksensa on olla tapettavana ennemmin tai myöhemmin. Siinä on kehyskertomus ja lukuisia verta roiskuttavia takaumia joiden ilmeinen tarkoitus on estää katsojaa nukahtamasta tylsyyteen, sillä varsinaista jännitystä ei tule kovinkaan hyvin koettua. Siitä pitää huolen Dennis McCarthyn raastava vinkumusiikki joka alkaa aina vinkua kun möyryävä karvaturri tekee ilmaantumisensa. Mukana on paitsi penseää paikallisväestöä omituisine aksentteineen myös kylähullu Wanda (Melanie Graham) joka luonnollisesti tietää jotain asiasta. Luonnollisesti mörisevää takkunaamaa kohtaan rakennetaan sympatiaa ja onpa mukaan saatu myös hulluja paikallisuskontoja. Lopussa luonnollisesti lentää veri ja kliseitä riittää pitämään kokonaisuus kasassa ja varmasti aivottomana.
Roskaelokuvasta nauttiminen vaatii vahvaa vatsaa ja valitettavasti tämä ’karvanaama rellestää’-leffa omaa myös niitä vähemmän miellyttäviä kliseitä. Musiikki on kamalaa ja tehosteita käytetään aivan liian paljon ja ne eivät ole mitään mestarillisia, vaikka veren määrällä voitetaan sisällön laatu ja karvanaama ei ole kovinkaan huonosti meikattu. Huonoa makua myös käytetään. Lisäksi kokonaisuus on epäkoherentti hirviön aivotoiminnan suhteen, joskin tekniikka muuten ei olekaan pahasti pielessä. Pielessä se silti on, mutta ei liian paljoa.
Täyttä roskaa. Kerran katsottavissa oleva töhkäelokuva ja silloinkin tekee mieli pikakelata seuraavaan ärrimurrin edesottamuksia esittelevään takaumaan, sillä juoni ei kestä edes arvioivaa katsetta.
