Top Secretin jälkeen Val Kilmer teki 1980-luvun puolivälissä lisää komediaa ja tuloksena oli varsin onnistunut Neropatti.
Professori Hathaway (William Atherton) kokoaa projektiinsa huippuyliopistoon nuoria tutkijalupauksia, jotka saavat tehtäväkseen kehittää tehokkaan laserin ihan vain tutkimuskäyttöön. Näin ainakin tutkijaryhmälle uskotellaan. Hathaway houkuttelee nuoren Mitch Taylorin (Gabe Jarret) Chris Knightin (Val Kilmer) avuksi hoitamaan homma kotiin eli laser valmiiksi. Chris on varsinainen neropatti, joka on viime aikoina lipsunut vähän rennompaan menoon, ja opiskelu ei kiinnosta enää pätkäänkään. Enemmänkin Chrisin mielessä ovat naiset, juhliminen ja kaikenlainen muu hauskanpito. Ahkeralle Mitchille on vaikeaa asennoitua Chrisin velttoon opiskeluasenteeseen ja lisäksi hän joutuu vielä tämän kämppäkaveriksi. Mutta kuka ihme on toinen kämppäkaveri Lazlo (Jonathan Gries), joka vaikuttaisi asustavan poikien kaapissa?! Mitch joutuu myös ”koulukiusatuksi” Kentin (Robert Prescott) toimesta ja tottakai hänet on siinä sivussa hoideltava, Chrisin ja muiden kamujen kanssa luonnollisesti. Chris saa oman vastuksensa Hathawaysta, joka tietenkin saa lopulta ansionsa mukaan. Pojat pääsevät 80-luvun teinikomedioiden perustyyliin vaikeuksien kautta voittoon!
Val Kilmer ottaa löysäilevän Chrisin roolista kaiken irti ja on kuin luotu näyttelemään juuri tämän roolin. Nörtti-Mitchiä näyttelevä Jarret menettelee ihan kohtuullisesti, vaikka jääkin pahasti Kilmerin varjoon. Lazloa tulkitseva Gries vakuuttaa tietokoneneron roolityöllään ja Atherton on sopivan kusipää (mies muistetaan myös Die Hardin reportteriroolissa) professori Hathawayna.
Leffa tarjoaa leppoisan perinteistä 80-luvun komediaa pienellä draaman sivumaulla. Musiikki on myös taattua kasaria mm. Tear For Fearsin tahdissa. Kilmer osoittaa jälleen hallitsevansa myös komedian, vaikka mies ei viime vuosina sillä saralla olekaan liikuskellut. Kilmerin tavaramerkki – kolikoiden pyörittely sormilla – on myös leffassa mukana. Skeitti-legenda Stacy Peralta vilahtaa pienessä sivuroolissa.
Kepoinen, harmiton ja ennen kaikkea erittäin hauska komedia kultaiselta 80-luvulta!
nimimerkki: J.O.
