Jean Luc Godard jakaa mielipiteitä, hän on joko nero tai ärsyttävä narsisti. Itse en ole ikinä pystynyt ymmärtämään kumpi hän oikeasti on. Godard kieltämättä uudisti elokuvan kieltä ja teki monia mestariteoksia, mutta hän myös teki liian tarkoituksellisesti erilaista ja välillä myös siitä johtuen epäonnistunutta ja sekavaa elokuvaa. Pieni sotilas on yksi hänen ensimmäisistä elokuvistaan, vielä melko viaton loppuen lopuksi. Paatunut maailmakuva ei vielä ole edennyt luonnosta kauemmas ja elokuva on pääosassa.
Juoni on sivuseikka, Pieni sotilas on parodia agenttielokuvasta. Bruno (Georges de Beauergard) on agentti, joka ei halua olla agentti. Hän törmää Veronicaan (Anna Karina) ja haluaa paeta.
Pieni sotilas on toteutettu mustavalkoisena ja pienellä budjetilla mutta silti se on visuaalisesti hieno. Tunnelma elokuvassa on yllättävänkin painostava Godardin elokuvaksi. Kuuluisa 15 minuutin kidutuskohtaus on hyvin toteutettu, mutta hieman pitkäksi venyvä. Pieni sotilas on tavallista Godardia, mahdollisimman välitöntä ja ajatuksia herättävää, mutta ei silti vielä maneerista. Elokuva on täynnä pieniä eleitä, joilla näennäisesti ei ole mitään merkitystä.
Yhteenvetona, hieman tyhjän olon jättäneestä elokuvasta voi sanoa, että se on Godardin teemojen oppikirjamaista näytettä, mutta keskitasosta se nousee, vaan ei ihan yllä Godardin kirkkaimpien elokuvien joukkoon.
