Borgit, kyberneettiset ja kollektiivisen mielen omaavat olennot, ovat tulevaisuuden ihmiskunnan pahin uhka. Kapteeni Picard (Steward) on vuosia sitten joutunut näiden tunteettomien avaruuszombien kaappaamaksi ja assimiloiduksi borgien kollektiiviseen tietoisuuteen, josta hänet kuitenkin pelasti harvinaisen neuvokas miehistö. Johtoportaan osalta Picardiin ei luoteta sen vertaa että Federaatio riskeeraisi hänen osanottonsa sodassa Borgeja vastaan, josta tämä ei ole turhan mielissään, inhoten Borgeja sydämensä kyllyydestä. Assimiloituminen jättää kuitenkin jälkensä, ja Picard päättää ahdistavia painajaisia koettuaan rikkoa suoran käskynsä pysyä kaukana sotatantereelta, ja kiiruhtaa apuun. Taistelu ei mene kuitenkaan ihan niinkuin toivoisi, vaan pieni Borgien alus pääsee hyppäämään ajassa taaksepäin tarkoituksenaan estää kolmannen maailmansodan jälkeinen ihmisen ensimmäinen kontakti maapallon ulkopuolisen elämän kanssa, näin estää ihmiskunnan kehitys ja tuhota sen tulevaisuus. Tarpeetonta ehkä mainita että Picardilla ja kumppaneilla on tähän vielä sana sanottavana.
Ensimmäinen yhteys on hyvin synkkä edeltäjiinsä verrattuna, paikoitellen muistuttaen kauhuscifistelyä tyylillään. Mukana on myös vanhaa kunnon veijarimeininkiä ja tietenkin Star Trekille ominaista kuivaa huumoria. Borgit ovat kiinnostava aihe, avaruuden kylmästä tyhjiöstä tulevat, mysteeriset, puoliksi mekaaniset, puoliksi biologiset karmivat koukkukädet on onnistuttu kuvaamaan realistisemmin kuin sarjassa. Maskeeraus on muutenkin täydellisesti kohdallaan. Kaikesta näkyy että rahaa on palanut keskivertoa enemmän tähän kuvaan.
Näyttelijöistä varsinkin Patrick Steward, joka Picardia esittää, pääsee taas loistamaan karismallaan. On ilo seurata hänen ja Lilyn (Alfre Woodardin) kehittyvää dialogia heidän yrittäessä vältellä Borgeja aluksella. Miehistön välinen toveruus ja arvot joita suojellakseen he taistelevat jäävät väistämättä mieleen. Kunniamaininnan ansaitsee myös sympaattista androidia, Dataa esittävä Brent Spiner joka pääsee jälleen näyttämään taitojansa näyttelyn saralla. On harmillista että tätä miestä ei näy useammin elokuvien puolella.
Uusi sukupolvi on siis palannut enistä ehompana. Kerrankin on komentaja Riker osannut vetää homman kotiin säälipisteitä kinuamatta. Käsittääkseni Ensimmäinen Yhteys oli jopa ehdolla Oscarille. Tämä leffa on selvästi tehty tavanomaista nörttikööriä suurempaa kohderyhmää ajatellen, ja kelpaa hyvin niillekin jotka eivät sarjasta muuten niin välittäisi. Suosittelen.
