Legendaarinen Casanova (Heath Ledger) kaataa huolettomasti naisia, kunnes kohtaa haasteen: naisten oikeuksia ajavan Francescan (Sienna Miller). Nainen tietysti halveksuu Casanovan mainetta, mutta tämä lähestyy häntä salaidentiteetillä – joita elokuvassa on joka toisella hahmolla. Casanova on yleisen hyväksynnän saadakseen kihlautunut naisen kanssa, johon Francescan veli (Charlie Cox) on yksipuolisesti rakastunut. Kaupunkiin saapuu lisäksi rikas Paprizzio (Oliver Platt), jolle Francesca on luvattu vaimoksi. Kaiken päälle katolinen kirkko jahtaa rietasta Casanovaa.
Lasse Hallströmin Casanova yrittää kovasti olla romanttinen komedia, mutta kaatuu juonen sekavuuteen ja hahmojen etäisyyteen. Heath Ledger, joka on todistanut hurmaus- ja näyttelijäntaitonsa monesti, ei pääse loistamaan. Tiedostamaton hurmaus sujui mieheltä jostain syystä paremmin kuin tietoinen naistenmiehen rooli. Sienna Millerin Francesca on yhtä mitäänsanomaton kuin naisen muutkin roolit. Elokuvan roolisuorituksista ainoana loistaa Oliver Plattin hauska Paprizzio.
Elokuva toistaa romanttisten komedioiden kliseitä, ja meno on vaisua. Hahmojen liian monet identiteetit ja rakkaussotkut turhauttavat. Alun vihjaus, että Casanovan naisseikkailut johtuvat siitä, että lapsuudessa hänen äitinsä lähti, jää harmittavan irralliseksi. Aiheesta olisi saanut enemmän irti. Sama koskee koko elokuvaa: potentiaali (edes) viihdyttäväksi elokuvaksi on, mutta se on jätetty käyttämättä.
