Jos et tiedä mitä tarkoittaa kun elokuvan jälkeen tunnet olosi likaiseksi niin katso Paul Verhoevenin ohjaama Showgirls. Enkä nyt tarkoita likaisuutta positiivisessa mielessä. Aidosti seksikkäät ihmiset kun ovat puoleensavetäviä missä olotilassa tahansa, epätoivoiset taas joutuvat tyytymään halpahintaisiin ja moraalisesti arveluttaviin temppuihin. Ja temppuja tässä tekeleessä totta vie tehdään enkä muista yhtään elokuvaa, jossa olisin niihin kyllästynyt yhtä nopeasti.
Ei ainakaan yllätä enää tässä vaiheessa että käsikirjoittaja Joe Eszterhas halveksii naisia sillä sitä hän on tehnyt aina Flashdancen ajoista asti. Hänen tarinoissaan naisilla ei ole muuta virkaa kuin pinnallisen seksiobjektin halventava ja miehisille haluille alisteinen asema.
Huvittavaa kuitenkin on, että Showgirlsin kornin mukaeroottiset ja ylipitkiksi venähtäneet esitykset saavat katsojan tuntemaan lähinnä myötähäpeää näyttelijöitä kohtaan kiihottuneisuuden sijasta. Kun elokuva ei toimi edes pehmopornona ja jopa seksinuket näyttävät vähemmän muovisilta kuin nämä näyttelijät, niin tiedät, että nyt on jotain pahasti vialla.
Showgirls on pitkän ja ymmärrettävästi ongelmaisen tuotantoprosessin tuloksena syntynyttä ison rahan riistämistä pahimmassa mahdollisessa mielessä ja virityksen käsittämättömyyden rajamailla liikkuva mauttomuus pursuaa esiin jokaisesta kohtauksesta.
Vastenmielisimpänä kohtauksena on päähahmon ystävättären raiskaus, jonka olemassaololle pitää hakea oikeutusta pöntön unkarilaiskäsikirjoittajan perverssistä mielikuvituksesta. Kaikesta uskomattominta on että kyseinen käsikirjoittaja oli 90-alussa alallaan parhaiten palkattuja.
Mitä katsojan pitäisi oppia tästä filmistä? Mitä se yrittää sanoa? Päähahmo ainakin hokee rasittavuuksiin asti ”en ole huora” -mantraa. Onkin aivan ennenkuulumatonta, että joku voisi luulla tätä hahmoa huoraksi. Olisihan se aivan naurettavaa että joka toisen vastaan tulevan miehen kanssa makaava seksiä ja riisuutumista maksusta harrastava nainen olisi huora.
Juoni kertoo naisesta, joka haluaa suureksi tähdeksi eroottisessa tanssibisneksessä eikä sitten mitään muuta. Käytännössä koko jutussa on kyse vain siitä, että etsitään jatkuvasti yhä surkeampia tekosyitä heittää katsojan nähtäville lihatiskiä muistuttavia kohtauksia.
