Manaaja. Jokainen kauhuun perehtynyt on varmasti joskus kuullut puhuttavan tästä elokuvasta, tai jopa nähnytkin. Elokuvaa on ilmestymisestään asti pidetty elokuvahistorian pelottavimpina elokuvana Halloween, Hohdon, Psykon ja monien muiden legendaaristen kauhuleffojen oheella. Mutta minkälainen tämä sitten on?
Elokuva alkaa isä Merrinin ollessa Irakissa arkeologisilla kaivauksilla. Pian tämä löytääkin Pazuzu -nimisen tuulen demonin patsaan, josta syystä Pazuzu pääsee vapaaksi. Sen jälkeen Georgetownissa Regan-tyttö ja hänen näyttelijä-äitinsä viettävät mukavaa elämää – siihen asti, kunnes Regan alkaa ratsastamaan rodeota sängyllään, tavarat lentelevät ja Reganin kasvoilla näkyy demoniset piirteet. Näin ollen epätoivoinen äiti turvautuu manaajan puoleen pelastaakseen tyttönsä sisällä asuvalta pahuudelta.
Tämä vanha kauhuklassikko ei ole vieläkään menettänyt tehoaan yli kolmen vuosikymmenen aikana. Se jaksaa pelottaa, kun semmoiset pelottavat kohdat tulevat katsojien silmiin. Harmittavaa on kylläkin, että yli kaksituntinen sortuu enimmäkseen päämäärättömyyteen. Paikoin voi mennä tylsäksi – varsinkin tämän elokuvan ensimmäiset puoli tuntia – mutta elokuvan jaksaa kyllä katsoa, kun vauhtiin päästään.
Elokuva pitää sisällään paljon hienoja kohtauksia, joista muistettavin on ”hämähäkkikävely”, minkä voi vain nähdä ohjaajan versiossa, minkä takia suosittelen sitä kohtausta haluavien ihmisten jättämään väliin televisiossa näytettävää versiota. Tehosteet ovat varsin toimivia, joten sen kohdalta ei voi oikein antaa negatiivista palautetta. Leffassa on myös erittäin häijykohtaus, minkä takia ymmärrän oikein hyvin ikärajan olevan korkeaaluokkaa. Muussa tapauksessa elokuva voisi olla enemmänkin enintään 15-vuotiaille suositeltava.
Ohjaaja William Friedkin tekee William Peter Blattyn romaanista komean filmikäännöksen, ja näyttelijät ovat mukavaa katsottavaa. Ellen Burstyn on hyvä Reganin äitinä, vaikka välillä näyttelijä ärsyttääkin. Max Von Sydow on vielä parempi, papin rooli on kuin tehty hänelle. Silti leffan parhautta kruunaa leffan lapsinäyttelijä, Linda Blair, Regan-tyttösen roolissa. Hän eläytyy hienosti tarvittaessa ja osaa joskus olla aika kolkko Pazuzun riivaamana hahmona.
Elokuva ei ole ihan niin mullistava, niin kuin väitetään, mutta on kaikin puolin maineensa arvoinen. Elokuvan pelottavuus toimii hämmästyttävän hyvin näin 70-luvun elokuvaksi, joten elokuva ei voi mitenkään jättää katsojaa kylmäksi.
