Joulu on vaeltanut ohi ja uusivuosi lähestyy, kun kaksi sukulaissuhteiden yhdistämää perhettä hiljentyvät viettämään juhlapyhää syrjäiselle maaseudulle. Härskiä läppää heittävät siskokset aviopuolisoineen saavat kuitenkin tuntea syvällä luuytimissään tulevan vuoden tuovan perheisiinsä täysin uudenlaisia vinkeitä, kun yhteensä neljäpäinen lapsipesue (+ yksi pahainen teini) alkavat oksennella ja voimaan pahoin tuntemattoman mahataudin kourissa.
The Children nimeä kantava ja vuonna 2008 ilmestynyt brittiraina kuuluu saarivaltakunnasta viime vuosikymmenellä kantautuneisiin kauhuhelmiin. Tuotoksen on ohjannut ja Paul Andrew Williamsin tarinan pohjalta käsikirjoittanut – pääasiassa TV-sarjoihin erikoistunut – britti Tom Shankland, jolle kokopitkän filmin luotsaaminen oli toinen laatuaan.
Kyseessä on varsin onnistunut kauhuelokuva, jonka omaperäinen ja vakuuttava toteutus nostavat sen selvästi esille pääosin toivottomia tapauksia tuottavasta genreestään. The Children on kuvattu Englannin kuuraisessa talvessa ja luminen miljöö todella on otollisen kauniin painajaismainen tämäntyyppiseen lapsikauhuiluun. Talvimiljööstä tulee heti mieleen Hohto.
Shankland on yhdessä kameravastaava Nanu Segalin kanssa tehnyt piristäviä ja omaperäisiä kohtauksia, käyttäen monia tunnelmaan sopivia kikkoja. Lintuperspektiiviä, välähdysotoksia ja piinaavia lähikuvauksia käytetään mainiosti hyödyksi painostavan ilmapiirin luomisessa ja koko komeutta säestää Stephen Hiltonin ihokarvat pystyyn nostattava äänimaailma. Raudan luja ääniraita pitää katsojan tiukasti otteessaan ja ahdistava tunnelma säilyy läsnä koko 84-minuutin keston ajan.
Tekijätiimi on tehnyt hienoa työtä näyttelijöitä valitessaan ja kaikki tuntuvat löytävän helposti oman paikkansa. Lapsinäyttelijät ovat sopivan karmivia tyhjine ilmeineen ja Shankland tekee heidän kanssaan hienoa työtä, saaden viattomista lapsosista ilman sen erikoisempaa kikkailua aikaan pelottavia hahmoja. Murrosikäistä teiniprinsessaa esittävä Hollyoaks-tähti Hannah Tointon oli miellyttävä tuttavuus ja muutakin kuin kirkumista vaativassa roolissaan oikein luonteva. Näyttelijäkaarti on kaikinpuolin kunnossa ja aidon tuntuinen dialogi tekee kohtauksista nautittavaa seurattavaa.
Leffa on painostavan ilmapiirinsä ja onnistuneiden musiikkivalintojensa avulla pelottava, mutta ei herkimpien katsojienkaan tarvitse silti paskat housussa sohvalla jöpöttää. Enemmänkin osaa katsojakunnasta saattaa järkyttää elokuvan välitön väkivalta, jonka kohteena tai tekijänä lapset tässä ovat. Armotonta goremeininkiä ei löydy, mutta kyllä pari kohtausta pistivät hieman irvistämään.
Kauhufanaatikoille tämä brittikauhuaallokon harjalla ratsastava teos on must see.
