Jos sisälläsi asuu pieni taiteilija, joka rakastaa elokuvia, joissa EI ole ennalta arvattava juoni ja jotka eivät ole mitään pröystäilevää bilehilettä, tai alusta loppuun olevaa mättöä ja räiskintää, voi tämä olla hyvinkin sinulle katsomisen arvoinen elokuva.
Tämä ei ole siis mikään “aivot narikkaan”- leffa, vaan tämä on katsottava tunteella ja pieni kaino hymy huulilla sekä väliin suru kasvoilla. Tähän pitää syventyä.
Ja kun elokuvan tarinaan pääsee sukeltamaan rauhassa, siitä nauttii täysin rinnoin. Elokuva voi tuntua oikeinkin lämpimältä, tutulta ja kodikkaalta,jos siis olet persoonana niinsanotusti “herkkä taiteilija sielu”.
Elokuva alkaa ja loppuu kauniisti jättäen sinulle olotilan, että; “vau, olipa hieno elokuva”. Jos satut lisäksi pitämään ulkomaisen yhtyeen U2:n musiikista, on elokuva mannaa korvillesi. Siinä nimittäin soi taustalla kyseisen yhtyeen musiikkia ja voin sanoa, että soundtrackkikin on mitä mainioin!
Tarina hieman nuhjuisesta hotellista ja sen asukeista. Kun mediakuninkaan juutalaisen
Gold Kissin poika, nimeltä Izzy putoaa alas kerrostalon katolta, saapuu paikalle FBI:n agentti (Mel Gibson) ja aletaan setviä, oliko tämä tapaus häpeällinen itsemurha, vaiko murha…ja kuka voisi olla murhaaja, noista hotellin “pipipäistä”. Se ei selviäkään ihan helpolla…
Mukana on myös sopivasti romantiikkaa, kivasti kutittavaa ja viatonta ihastusta ja kauniita sanoja. Pienet sekoilut kuuluvat tietysti kuvaan!
Ei muuta kuin hyvä asento sohvalta ja tähän syventymään, joko yksin, tai kullan kainalossa, tai samanhenkisessä seurassa.
Hyvää elokuva elämystä!
nimimerkki: ihmisotus
