Richard Gere, jota on saatu nähdä viimevuodet erinäisissä melko tasasissa parisuhdeväännöissä yllättää tällä kertaa. Äijä on Washington Postin reportti, jolla menee vaimon kanssa mukavasti, ostossa on uusi talo ja sen komerossa on keretty testata pariutumistakin. Pariskunta joutuu onnettomuuteen, vaimolla todetaan aivokasvain ja lopulta vaimo kuolee. Geren esittämä John Klein ei saa vaimoa mielestään. Parin vuoden kuluttua työmatkalla autoillessaan John pompsahtaa selittämättömästi pieneen käpykylään Länsi-Virginiaan, jossa tapahtuu outoja asioita ja jotka kytkeytyvät myös vaimon kuolemaan.
Alussa kun leffasta ei tiennyt pahemmin niin ensihetket menee perinteisen Geretyksen parissa. Hetken tulee deja-vu, hommahan vaikuttaa vähän samalta kuin Costnerin 2002 valmistuneessa Sudenkorennossa. Kun raina pääsee käyntiin niin Sudenkorento on muisto vain. Alkaa nimittäin tauoton tykitys, jossa katsojaa piinataan alati. Ihokarvat tönköttävät suorana ja kylmät väristykset saavat repimään peittoa korviin.
Pidin tästä leffasta todella paljon. Siitä en taas pidä että leffassa vampyyrilepakon lailla ilmoja halkova ja kaikesta kaiken tietävä koimies olisi nähty oikeasti. Sen todistaa kuulemma yli sata ihmistä käsi raamatulla. Ettei nyt vaan olisi kyseessä Ruokolahden leijona -tyylinen tapaus. Mielenkiintoinen ja pelottava tapaus tämä Mothman!
