Mothman – sanansaattaja on tosi tapahtumiin pohjautuva elokuva. Se on jännitystarina monen ihmisen näkemästä niin sanotusta ”koimiehestä”, joka kertoo tulevista katastrofeista, tosin vain harvat ja valitut saavat kuulla näistä tulevista tapahtumista, Richard Gere kuuluu tähän valiojoukkoon. Vaimonsa menetettyään Geren yllättävän hyvin näyttelemä mies eksyy kuin sattuman kautta pieneen Länsi-Virginialaiseen tuppukylään, jossa on tapahtunut parin viime kuukauden aikana mystisiä tapahtumia ja eräs nainen on piirtänyt luonnoksen näkemästään hirviöstä. Luonnos on juuri samanlainen kuin Geren vaimon piirtämät ötökät vähän ennen kuolemaansa. Mies paneutuu yhä syvemmälle selvittämään hullulta kuulostavaa mysteeriä, mutta lopulta kaikkeen löyty järkevä selitys, vai löytyykö?
Yleensä niin ärsyttävä Richard Gere epäilytti, mutta pienen harkinnan jälkeen päätin silti ostaa leffan, enkä ole katunut pätkääkään. Gere näyttelee hyvin, eivätkä muutkaan leffan näyttelijät tee huonoa työtä. Hahmot ovat myös hyvin kirjoitettuja ja mikä tarkeintä uskottavia. Elokuvan ohjannut Mark Pellington ei kuulostanut kovinkaan tutulta nimeltä, mutta täytyy myöntää että hän ohjaa hienosti. Ehkä muutamia turhia kikkailuja on eksynyt mukaan, mutta muuten Pellingtonin ohjaus on sulavaa ja hienoa katseltavaa, aina nopeista leikkauksista heiluviin hidastuskuviin. Kerronta on myös tarpeeksi nopeaa ja jaksaa pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun. Käsittämättömän hienosti toteutetut näyt ovat silmiä hivelevää katseltavaa, eikä visuaalinen puoli muutenkaa petä. Tunnelma on saatu myös oikeasti pelottavaksi ja karmivinta on, että leffa perustuu tosi tapahtumiin.
Tarina itsessään on jo mielenkiintoinen ”urbaani legenda”, mutta leffaan sitä on väritetty juuri sopivasti. Leffaa katsoessa nousee taatusti kylmät väreet selkään, eikä se johdu leffan huonoudesta. Elokuva välttää melkeinpä kaikki pahimmat kliseet, paitsi lopussa oleva Geren sankarillisuus latistaa hieman tunnelmaa. Loppujen lopuksi kuitenkin tähänkin löytyy järkeenkäypä selitys. Lopussa tarina jätetään juuri sopivasti auki, että se saa katsojan varmasti vilkuilemaan pimeitä ikkunoita. Mothman ei ole kuitenkaan aivan täydellinen elokuva, vaikka läheltä lippaakin. Siitä ei puutu tunnelmaa, tai hienoa kameratyöskentelyä, mutta Geren naamavärkki ja muutama hieman ohueksi jäävä hahmo laskevat leffan pisteitä. Myöskin aikasemmin mainimani turha (mutta hieno) kamerakikkailu jää hieman kaivelemaan. Mothmanin päällimäinen idea on kuitenkin ollut saada katsojan iho kananlihalle ja siinä leffa onnistuukin täydellisesti. Jo alusta asti mystinen tunnelma kiristyy ja kiristyy hienoon loppukohtaukseen asti.
nimimerkki: Siperia Jones
