Woodsboron pikkukaupunki joutuu kummituskasvoisen kaapumiehen fileerausveitsen käsittelyyn 90-luvun kassamagneetti Scream-teinikauhun muodossa. Kovia kokenut nuori Sidney Prescott (Neve Campbell) joutui todistamaan äitinsä raa’an murhan vuosi ennen elokuvan tapahtumia, passitettuaan murhaajan teloitustuomiota odottelemaan. Murhat kuitenkin astuvat kuvioon kalmankatkuisen vuosipäivän lähestyssä, eikä päähenkilömme ole enää varma lähettikö hän oikean miehen linnaan kakkua makustelemaan…
Nuorena Scream tuntui jopa pelottavalta leffalta, mutta vuosien saatossa moinen tunnelma on kaikonnut kömpelön sarjamurhaajan sekoillessa teinien perässä kuin kahden promillen kännissä. Kauhukomediana ja varsinkin teinikauhuna Scream kuitenkin edustaa lajityyppinsä eliitistöä, ja on saavuttanut lyhyen ”uransa” aikana jonkinlaisen klassikon maineen. Katselukokemus riippuu paljon kuluttajan asenteesta kyseiseen teokseen, sillä vakavasti otettavana horrorpläjäyksenä leffa jää auttamattomasti veljeskunnassaan parhaimpien varjoon, mutta rentona illanviihdykkeenä se toimii kuin se kuuluisa entisen neidon ajatus.
Wes Craven on ohjannut 70-luvulta lähtien kuuluisuuteen kohonneita kauhuelokuvia, eikä miehen maaginen kosketus ole kadonnut mihinkään tämänkään tekeleen parissa. Huolellisesti rakenneltu ehyt kokonaisuus pelastaa paljon, sillä kliseinen perusajatus olisi voinut poikia tästä todellisen flopin. Harvemmin kauhukomedioissa on vitsejä, jotka oikeasti pääsevät nauruhermoja kutkuttamaan, mutta Craven tarjoilee Kevin Williamsonin raapustuksen ohella muutaman oikein hauskan letkautuksen. Tekemällä tehdyn tuntuisesta juonesta on kuitenkin pakko rankaista roimilla miinuksilla, sillä hyvästä toteutuksesta huolimatta leffa jättää takuulla vaativamman katsojakunnan kylmäksi ja turtuneeksi.
Näyttelijät ovat kauttaaltaan hyvin rooleihinsa valittuja. Campbell loistaa pääosassa viattomana neitsyenä, luoden traumaattisen opiskelijan henkilökuvan lähes täydellisesti. Frendit-tähtitar Courteney Cox saa bitch-roolin määrätietoina uutisreportterina, pitäen jämäkän otteen leffan valovoimaisena vanhempana kaunottarena. Erityismaininnan ansaitsee komediakasvo Matthew Lillard, joka pääsee irroittelemaan kumikasvoisessa sivuroolissaan koko sielunsa pohjasta ja juuri hänen varassaan lepää leijonan osa leffan hauskuudesta. Nössökyttää näyttelevä viiksivallu David Arquette vetää myös hyvin, mutta pahempana töhönä hänestä olisi voitu tehdä tässä hauskempikin hahmo ja ulkokuorta lukuunottamatta hänen roolinsa jää saagan debyyttiosassa varsin vaillinaiseksi. Samoin käy Jamie Kennedyn näyttelemälle sivuosalle, josta käsikirjoitus ei saa revittyä kaikkea irti.
Mitään elämää suurempaa elokuvakokemusta ei kannata odottaa ja moni Scream-kehuja kuullut katsoja tulee varmasti pettymään teoksen suhteen. Nollat taulussa katsottuna viikonloppuillan viihdykkeenä leffa toimii kuitenkin hyvin, eikä sitä voi olla suosittelematta kaikille kauhukomedioiden ystäville.
