Nuorisovankilassa jo valmiiksi oleva Zain, 12, viedään Beirutissa oikeuden eteen, koska hän haluaa nostaa syytteen vanhempiaan vastaan. Tästä hypätään ajassa taaksepäin katsomaan, miten moiseen tilanteeseen oikein on päädytty. Raju aloitus, mutta rankempaakin on tulossa. Kapernaum on pysäyttävä, vahvasti kantaaottava elokuva.
Tarina varhaisteinin elämästä suurkaupungin slummeissa kuulostaa ennakolta monta kertaa nähdyltä nyyhkykertomukselta. Sitä se ei kuitenkaan ole vaan käsikirjoitus on mainio. Se ei väkisin tiristä katsojalta kyyneliä silmiin vaan päinvastoin tuo esille kuvan kekseliäästä pojasta, joka ei anna hankalien olosuhteiden olla hänen ja rakastamiensa ihmisten elämän tiellä. Synkistä tunnelmistaan huolimatta elokuvassa on myös huumoria.
Ja mikä suoritus pääosan roolissa nähdäänkään! Zain Al Rafeea on uskomattoman hyvä ja ennen kaikkea luonteva. Siihen kun vielä lisätään, että myös muidenkin roolien amatöörinäyttelijät Zainin vanhemmista vauvaikäisen Yonakseen onnistuvat erinomaisesti, niin puhutaan poikkeuksellisesta suorituksesta.
Onnistumisista isoin kunnia varmasti lankeaa ohjaaja Nadine Labakille. Näyttelijöiden ohjauksen lisäksi elokuvassa on pääosin loistava, uskottava tunnelma. Kaupunkikuvauskin toimii. Tosin yöllisen Beirutin elämänmenon esittäminen saattoi jäädä liian kesyksi eikä Zain ollut siellä niin vaarassa kuin voisi todellisuudessa kuvitella olevan. Paikoittain myös käsivarakuvaus oli hakusessa, mutta toisaalta kiihkeempiin hetkiin sekin toi oman sekavan ilmapiirinsä.
Elokuvan loppupuolella Zainin esiintuoma kannanotto vanhempiensa toimintaan on harvinaisen vahvaa ulostuloa leffan tekijöiltä. Sellaista ei länsimaista uskallettaisi edes julkisesti puhua. Kovien asioiden äärellä siis liikutaan ja Labakia on ehdottomasti kiitettävä rohkeudestaan.
Leffan aivan lopun käänteet olivat ehkä turhaa pehmentelyä, mutta Kapernaum on kaikkinensa kuitenkin erinomaisen hyvä elokuva. On jälleen hämmentävää todeta, miten pihalla Oscar-palkintojen äänestäjät ovat vuoden 2018 pystejä jaettaessa olleetkaan. Tämä ei ole vain sen vuoden paras vieraskielinen elokuva vaan koko vuoden paras. Siis pesee palkitut Romat ja Green bookit, jopa A star is bornin. Ehdottomasti kaikille draaman ystäville vahvasti suositeltava. 8,5/10
