Michael Corleone(Al Pacino) eli Corleonen suvun johtomies on nyt hallinnut ”suuryritystä” noin 30 vuotta eli leffa lähtee käyntiin vuodesta 1979. Michaelille ollaan myöntämässä korkeaa kirkollista mitalia ja seremoniassa vyöryvät mieleen muistot esim. Fredosta jne. Myöhemmin juhlissa, jotka on järjestetty myös Corleonen perheen hyväntekeväisyystyön vuoksi ilmenee ongelmia… Michaelin veljenpoika Vincent Mancini(Andy Garcia) yhtä temperamenttinen, naisiin menevä suoran toiminnan mies kuin isänsä on päättänyt kieliä eräästä alipomosta nimeltään Joey Zasa(Joe Mantegna). Pian selviää, että Zasalla on vähän perheen ulkopuolisia ongelmia ja takana on jotain vielä suurempaakin. Niin vanha ”sotaratsu” Michael joutuu vielä yhden kerran puolustamaan perhettä.
”Just when I thought that I was out they pull me back in.”
Kahden ensimmäisen Kummisedän jälkeen kului mahtava paussi ennen kuin Coppola ja Puzo olivat valmiina vielä kolmanteen jatko-osaa. On varmaan aika helppoa ajatella, että vanhojen Kummisetien tasolle ei päästä. Siinä olet oikeassa. Kaikki ovat haukkuneet (leffatykkiä lukuunottamatta) tämän maanrakoon. Olemmeko suvaitsevaisempia? Ehkä. Olen nähnyt arvosteluja joissa on ollut vähättelyjä, haukkumasanoja jne. mutta kaikkein parhaiten mieleeni on iskostunut vitsi Simpsoneista, jossa Homer ja Mel Gibson olivat tehneet todella turhan ja väkivaltaisen leffa. Koeyleisö eli kolme kriitikkoa sanovat, että leffa on huonompi kuin Kummisetä III ja Mel puolustautuu: ”Wou, wou eipäs mennä henkilökohtaisuuksiin.” Jos tällaista roskaa on kuullut etukäteen niin alkufiilikset eivät voi MITENKÄÄN olla hyvät.
Leffa starttasi siis juhlilla, joista tulee mieleen ensimmäisen osan häät ja loppuaika sysätään Al Pacinon ja osittain Andy Garcian niskoille. Pacino vetäisee roolin viimeisen kerran aika lailla samalla tavalla kuin Brando ensimmäisessä osassa oman roolinsa. Kummatkin ovat väsyneitä ja turhautuneita tähän rikollisuuteen. Tällainen masentuminen ei vain sovi Pacinolle. Muuten Pacino vetää koko roolin hyvin Pacinomaisella tavalla eli ei moitteita. Andy Garcia taas on kuin uusintapainos James Caanin Sonnysta. Hieman väkivaltaisempi, mutta leffaa tehdessä oli vuosi 1990. Väkivalta on paljon sallitumpaa ja se menee aivan liiallisuuksiin. Viimeistään, kun olet nähnyt erään ”pilalle mennyt kokous” kohtauksen tämä ei muistuta enää yhtään aiempia Kummisetiä. Perheen voimahahmoksi on jossain välissä noussut Talia Shiren(Coppolan sisko) Connie Corleone. Hän toimii hyvin paljon Roert Duvallin korvaajana, mutta ei voi sanoa, että hän olisi suoranainen consigliere.
Coppolalla taisi olla pienoista pulaa rahasta, kun Kummisetä elokuvat näyttävät pienoisilta sukukokouksilta. Sisko, tytär, isä jne. ovat näytelleet leffoissa tai olleet jotenkin muuten mukana. Tytär Sofia Coppola ei ole näyttelijänlahjoiltaan huimaiseva, mutta pienestä söpöläisestä ei ole ikinä haittaa. Coppola ohjaa muuten aika erilaisella tavalla. Kaikki rauhallinen fiilis ja tunne mikä vallitsi edellisissä osissa on poissa. Vaikka tätäkään ei luokitella edes toimintakategoriaan niin enemmän tämä vaikuttaa toimintaelokuvalta kuin aiemmat osat. Muuten Coppola ei tee muita ”virheitä.”
Eihän tämä loppujenlopuksi ole yhtä hyvä kuin edelliset, mutta ainakin yhden katselukerran arvoinen. Varsinkin, jos on nähnyt edelliset ja pitänyt niistä. Suht. koht. hyvä päätös, mutta toivon DVD;n extroissa näkyneen Mario Puzon mainitsemaa ”Kummisetä IV:ä.”
