Vau! Tämän elokuvan jälkeen amerikkalainen college näyttää todella, TODELLA houkuttelevalta paikalta. On olemassa tiukkapipojen asunnot ja sitten on taas Delta-asunnot, jossa lauletaan kuolemattomia hittejä ja vedetään päätä täyteen. Jo 7 vuotta peräkkäin. (Eikös collegesta pitäisi päästä jo 4 vuodessa?)
Ja juonta pukkaa: Faberin kaupungin college on maan mainio paikka missä Delta House remuaa John ”Bluto” Blutarskyn johdolla. Asunto on täynnä mitä värikkäimpiä: D-Day, Saukko, Kamu ja Hoover, joka ottaa asiat hieman vakavammin. Naapurissa taas on aito jääne Hitler-jugendista. Siis tiukkapipot. Kun Deltassa vihitään jäseniksi vannomalla se ja ottamalla vastaan lempinimi ja pinssi niin toisaalla läpsitään perseelle hieman homoerottiisissa asuissa. Kumpi kuulostaa houkuttelevammalta? Deltaa vihaava dekaani kumminkin laittaa (tai ainakin yrittää laittaa) stópin juoppoilulle ja siitä alkaa sota: Delta vs. säännöt.
Tämä oli taas semmoinen leffa, jonka katsoin pikkuisena taaperona kun eräs suositteli. 9-vuotiaana sitä ei ymmärtänyt, mutta nyt puolitusinaa vuotta hyöhemmin oli aika katsastaa se taas. Vitsit aukeavat paljon paremmin ja naurussa on pitelemistä.
Kaikki on lähes tulkoon täydellistä. Näyttelijät, musiikki, tapahtumat ja ohjaus. John Landis ei kainostele mitään vaan näyttää reilsti kaiken mitä pitääkin. John Belushi taas on aivan mestarimainen Blutona. Ihan rupeaa itkettämään, että hän on kuollut ja ei elokuviakaan kerennyt jäädä elämän tieltä kovin monta. Eikös John ollut noin 30 kun kuoli? Voi rehellisesti sanoa, että rakastan hänen näyttelijätyötään ja hassuja kulmakarvoja. Musiikki on sitä 60-luvun alun poppia. Vanhat klassikot, jotka tuntee, soivat taustalla koko ajan. Tooga-bileiden tanssikohtaus on legendaarinen.
Tähän olisi voinut laittaa vielä puolituntisen, mutta kun budjetti oli 2.5 milj. niin minkäs voi. Budjetin pienuudesta kertoo myös se että Belushilla oli toiseksi paras palkka porukasta Donald Sutherlandin jälkeen eli 40 000. Tämä oli myös niitä harvoja kertoja kun katsoin kelloa ja toivoin ettei tämä loppuisi äkkiä, mutta ne 104 minuuttia menevät nopeasti. Jatko-osa olisi voinut tehdä gutaa mutta 1982 ne haudattiin Belushin mukana.
Tämä on siis maailman parhaimpia ja menestyneimpiä komedioita ikinä. Minä ikävöin Belushia, mutta silloin tällöin voi nauttia hänen työstään. Tämän voisi myös hankkia DVD:llä. Tietääkö kukaan mistä?
Ai niin, elokuvan jälkeen tooga-bileistä tuli hitti kaikkialla USA:n collegeissa. Legendaarista meininkiä!
