Heti alkuun on myönnettävä faktat: Elokuva on karkean laskelmoiva. Rockyn vastustajana elokuvassa oleva neuvostoliittolainen ammattinyrkkeilijä, Ivan Drago (jota esittää Dolph Lundgren) on käsikirjoitettu tunteettomaksi koneihmiseksi, jonka elämän ainoa tarkoitus on murskata vastustajat. Rocky (Stallone) taas on yhdysvaltalainen perheenisä, jolla on maansa kunnian puolustamisen lisäksi harteillaan myös Dragoa vastaan otelleen Apollo Creedin (Carl Weathers) kuoleman kostaminen.
Elokuva ei turhia hidastele. Ivan Drago saapuu heti alussa yhdysvaltoihin neuvostoliittolaisten tukijoukkojensa saattamana ja ilmoittaa haluavansa haastaa maailmanmestarin otteluun. Rockyn ystävä Apollo haluaa kuitenkin kohdata Dragon ennen Rockya, ja tämä suostuu. Kun Apollo yllättäen kuolee ottelun kolmannessa erässä puhki hakattuna, tajuaa Rocky miten todellinen uhka Drago lopulta hänelle on. Rocky päättääkin kostaa ystävänsä kuoleman ja sopii Dragoa vastaan ottelun, joka käydään Neuvostoliitossa. Ennen ottelua Rocky käy läpi tiukan treenin askeettisissa oloissa Neuvostoliiton sysitalvessa, kun Drago treenaa asiantuntijoiden ja huipputeknologian keskellä.
Elokuvasta paistava reaganilainen maailmankatsomus, jonka mukaan Yhdysvallat on hyvä ja Neuvostoliitto paha, on tietenkin nykyään häiritsevää katseltavaa, mutta ei mitenkään tavatonta tämän aikakauden elokuville.
Haluan kuitenkin kertoa, että vaikka tämä elokuva on ahdaskatseinen ja nyrkkeilykohtauksiensa suhteen epärealistinen, sekä muutenkin epäuskottava, on se silti mielestäni paras Rocky-elokuva. Miksikö? Koska siinä kiteytyvät kaikki ne teemat, jotka hyvässä Rocky-elokuvassa kuuluu ollakkin. Pitkät montaasi-treenaus-kohtaukset, joihin on tehty onnistuneet musiikkivalinnat ovat Rocky-elokuvien parhaimmistoa. Dolph Lundgren oli onnistunut valinta Rockyn vastustajaksi, sillä hän edustaa kaikkea sitä, mitä Rocky vastustaa, minkä lisäksi hän on Rockya kookkaampi fyysisesti, mikä lisää uhkaa.
Lopun ottelukuvaus on paljon parempi, kuin muissa Rocky-elokuvissa, sillä se on pumpattu täyteen adrenaliinia ja jännitteitä. Vaikka yleisön kääntyminen Rockyn puolelle viimeisten erien koittaessa onkin epäaito ratkaisu, voidaan se antaa anteeksi. Lopun ottelu kun nyt vain sattuu olemaan niin kertakaikkisen mahtavaa katseltavaa.
