Pohjoisella Jäämerellä itsepintaisesti eteenpäin yrittävä Robert Walton (Quinn) kohtaa oudon ilmiön. Kaukana horisontissa näkyy kulkija ja pian hän yhyttää uupuneen vaeltajan. Vaeltajan nimi on Victor Frankenstein (Branagh) ja hänellä on uskomaton tarina kerrottavanaan. Hän kertoo luoneensa elävän olennon (De Niro), jonka tarpeista hän ei kyennyt huolehtimaan ja joka kosti julmasti oman epämuotoisuutensa aiheuttaman vainon luojalleen. Lopulta Frankenstein lähti tuhoamaan hirviötä, joka pakeni kohti pohjoista. Frankenstein kuolee ponnistelujensa uuvuttamana ja hänen hyvissä aikeissa tekemänsä olento tuhoutuu luojansa mukana.
Näyttävä, melodramaattinen ja teatraalinen tulkinta Frankensteinista on kaikista lähimpänä kirjan mietteliästä henkeä ja siirrettynä kuvalliseen muotoon se muodostuu uskomattoman väkeväksi teokseksi. Ohjaus ja kuvaus on suunnattoman hallittua ja visuaalisesti ylenpalttista. Katsojan silmille annetaan hämmästyttävän komeita kuvia jäätiköistä, kartanoista ja luonnollisesti nuoren tiedemiehen laboratoriosta, jonka koneiden avulla luodaan uusi Aatami.
Näyttelijöiden työ on hienoa katseltavaa. Branaghin itsensä suoritus maanisena ja työhönsä uppoutuvana tiedemiehenä on ylinäyttelyn rajoilla. Frankenstein on tunteellinen ja intohimoinen mies, joka ei ymmärrä voimia joiden valtaa hän uhmaa työssään. Eettinen aspekti on kuitenkin taidokkaasti kätketty muun kerronnan joukkoon jolloin sen vaikutus on huomattavan suuri.
Maanisen tiedemiehen vastakohtana on De Niron tulkitsema hirviö. Suorituksen hienoutta ei voi kieltää ja kyseessä onkin kaikkien aikojen uskottavin Luomus. Hirvittävien arpien peittämä ja uskomattoman elinvoiman omaava olento kaipaa vain seuraa kaltaisestaan ja on elokuvan loppuessa saanut katsojan sympatiat puolelleen. Kaikista pahoista teoista huolimatta hirviö oli ja on oikeutettu samaan kohteluun kuin kaikki muutkin ihmiset, jolloin syyllisen osoittaminen vaikeutuu ja tulee lopulta mahdottomaksi.
Näiden kahden loistavan suorituksen alla on joukko yhtä huolellisesti luotuja ja esitettyjä sivuhenkilöitä. Yksikään roolisuoritus ei ole huono tai laiskasti näytelty.
Visuaalisesti näyttävänä ja hämmästyttävän voimakkaasti näyteltynä Frankenstein on kaunista elokuvataidetta, jonka paatoksellisuus ja suureellisuus tekee siitä elokuvan, joka ei todellakaan sovellu perjantai-illan kevyeksi viihdeannokseksi.
nimimerkki: Jurpo
