Monitasoista draamaa, jossa pääosassa pökkelöi Van Damme. Eipä kuulosta kovin hyvältä, mutta eipä se olekaan.
Ei pakopaikkaa on täynnä kliseitä. Hyvä vankikarkuri suojelee yh-äidin kotitilaa. Hahmoihin on yritetty laittaa syvennystä, mutta huonot näyttelijät eivät siihen kykene. Robert Harmonin muutama kiva ohjauskikka tuo vähän iloa muuten epäonnistuneeseen kokonaisuuteen.
Kaiken lisäksi, että leffa on löysää draamaa, niin mukaan on yritetty ujuttaa toimintakohtauksia one-linereineen, onhan pääosassa Van Damme. Näin elokuva yrittää olla samalla kylmäverinen toimintaleffa kuin henkilöpainoitteinen draama epäonnistuen molemmissa tavoitteissa. Van Dammen fanit pettyvät liian vähään toimintaan ja syvällistä draamaa etsivät lopettavat katsomisen noin puolen tunnin jälkeen, jos edes ovat ehtineet noin pitkälle. En ole koskaan pitänyt Van Dammea täysin huonona ja hän onkin oma toimintatähtisuosikkini. Tässä hän kuitenkin pökkelöi erittäin pahasti, mikä johtuu lähinnä typerästä käsiksestä, joka ei sisällä yhtään uskottavaa henkilöhahmoa. Eivät näyttelijätkään kyllä mitään mestareita ole.
Kyllähän tämä kaikessa naurettavassa typeryydessään on aika viihdyttävää meininkiä, mutta kun elokuvalliset ansiot ovat nollissa, niinpä pisteet ovat sen mukaiset. Aivot narikkaan, lain sallimia nautintoaineita ja hyvää seuraa, niin kyllä Ei pakopaikkaa osuu ihan nappiin. Ja sisältäähän leffa yhden ihan kivan suihkukohtauksen. Kyseessä on joka tapauksessa huonointa Van Dammea.
