Kaunotar ja Monsteri on vuonna 2011 tehty eurooppaalainen animaatio, ohjaajana Bibo Bergeron. Elokuva on jo kaikessa epä-Disneymäisyydessään mielenkiintoinen tapaus. Kaikkiin tämän tyylinen elokuva ei välttämättä pure, mutta itse nautin kyllä suuresti tätä katsoessani.
Elokuvan alussa tapaamme elokuvateatterin koneenkäyttäjänä toimivan ujon Emilen, tämän työkaverin Maudin, johon Emile on toivottoman ihastunut sekä Emilen isoegoisen, vähän turhamaisen, mutta kuitenkin hyväsydämmisen kaverin Raoulin. Emile ja Raoul käyvät Raoulin asiakkaan, professorin luona ja sattuman kautta luovat hirviön joka pääsee vaeltamaan Pariisin kaduille. Seuraavaksi tutustumme laulajana toimivaan Lucilleen sekä poliisipäälikkö Maynottiin, jolla on suunnitelmia Lucillen ja tämän yhteiselle tulevaisuudelle. Tapaamme myös poliisipäällikön ykkömiehen Paten, Madame Carlotan sekä kavareen tarjoilijan Albertin. Alussa nämä kaksi ryhmää ovat hyvin erillään toisistaan, ja vasta yllättävän myöhään saadaan selville ketkä kaksi näistä vastakkaisista ryhmistä tuntevat toisensa jo vuosien takaa.
Mikä sitten on erona Disneyn tuotantoon verrattuna? Perinteinen pikaromanssikaava loistaa poissaolollaan. On hienoa, että tämän elokuvan parit tuntevat toisensa vuosienkin takaa. Plussaa on myös se, että vaikka elokuva on Kaunotar ja Hirviö-tarina niin nimikkohahmot eivät kerrankin päädy yhteen. Yleisesti ottaen elokuvan hahmot ovat oikein onnistuneita. Tunnelma on myös hieno läpi elokuvan. Se jos mikä on hyvin epä-Disneymäinen. Tunnelma on ihaltavan eurooppalainen, kaunis, herkkä ja koskettava, mutta myös vauhdikas, jännittävä ja surullinen. Elokuvan jokainen kohtaus on visuaallisesti upeaa katsottavaa. Lauluja on paljon, mutta se ei kuitenkaan pääse ärsyttämään. Animaatiojälki on omaperäistä ja kaunista katsottavaa. Suomalainen dubbaus on keskiverto suoritus. Suosittelisin ainakin jokaiselle animaatioista pitävälle katsastamaan ainakin sen yhden kerran.
