Useimmiten ihmisten (amerikkalaisten) ja avaruusolentojen kohtaaminen kuvataan elokuvissa väkivaltaisena yhteentörmäyksenä, jonka lopputuloksen jokainen arvaa. Carl Saganin kirjaan perustuvassa rauhallisessa sci-fidraamassa kuitenkin pohdiskellaan, mitä ihan oikeasti tapahtuisi, jos saisimme viestin tähtien takaa.
Eleanor Ann Arroway (Foster) on nuori ja määrätietoinen radioastronomi, joka on ottanut elämäntehtäväkseen selvittää, onko maailman kaikkeudessa älyllisiä olentoja. SETI- ohjelman turvin hän kuunteleekin avaruuden kohinaa elonmerkkejä odottaen. Arrowayn niljakas esimies David Drumlin (Skerrit) kuitenkin päättää lakkauttaa ’joutavan’ ohjelman ja toivo älyllisen elämän löytämisestä alkaa hiipua. Yllättäen rahoittaja kuitenkin löytyy, ja kaiken muun hyvän lisäksi kauan kaivattu viesti avaruudesta saapuu kuin saapuukin Maapallolle. Kaikki tahot eivät kuitenkaan ilahdu yhteydenotosta. Soppaa hämmentämässä on myös tyrmäävän komea teologian opiskelija Palmer Joss (McConaughey), joka joutuu (romanttiselle) törmäyskurssille Arrowayn kanssa.
Tämä elokuva on kuin vuoristorata. Alkupuolella, kun muukalaisten viesti saapuu, tunnelma nousee kattoon ja on lähes käsin kosketeltavaa. Tuntui meilkein kuin olisi katsonut dokumenttia eikä elokuvaa. Yllättäen kuitenkin rysähdetään takaisin maan pinnalle ja juoni lähtee harhailemaan sivupoluille ja keskittyy välillä liikaakin uskovan miehen ja tiedenaisen suhteeseen, joka toi lähinnä mieleen jonkinlaisen Mulder & Scully- asetelman. Suhde on kuitenkin samalla osa juonen syvällistä puolta, kun uskovan miehen ja tieteen nimeen vannovan naisen mielet kohtaavat ihmiskunnan historian käännekohdan kynnyksellä. Loppupuolella tunnelma kohoaakin mukavasti taas korkeuksiinsa.
Foster istuu mukavasti tehtävälleen omistautuneen tiedenaisen rooliin, eikä muidenkaan suorituksissa ole valittamista. Mainittava kuitenkin on, että McConaugheyn uskonnolliset puheet Jossin roolissa alkoivat kuitenkin välillä kyllästyttää, sillä henkilökohtaisesti kallistun Arrowayn ateismin puolelle. Satuin myös bongaamaan Larry Kingin esittämässä itseään, ei hassumpi veto laittaa TV- kasvo mukaan luomaan aitouden tunnetta.
Kaiken kaikkiaan Ensimmäinen yhteys on mieleenpainuva sci-fielokuva, joka nostattaa tunnelmaa mukavasti mutta ei jaksa kantaa sitä mukanaan niin hyvin kuin olisi toivonut.
