”Ruumiinsieppaajat edustaa kulttimaineeseen kohonnutta kauhuelokuvaa legendaarisimmillaan” lukee VSH:n takakannessa. Hinta tuntuu erittäin pieneltä ja kannessa hehkutetaan erityisesti tämän olevan Boris Karloffin ja Bela Lugosin ensimmäinen ja viimeinen yhteinen elokuva. Olihan tämä pakko muiden elokuvien lomassa poimia mukaan.
Elokuva kertoo lääketieteen professori McFarlanesta (Henry Daniell), joka on jo kauan käyttänyt haudanryöstäjä John Grayn (Boris Karloff) palveluksia saadakseen ruumita lekeltäväksi yliopistonsa tutkimuksia varten. McFarlanesta Gray on kuitenkin vain uhka hänelle, kun tämä pyörittää häntä pikkusormensa ympärillä. Nuori opiskelija Donald Fettes (Russell Wade) pääsee McFarlanen avustajaksi ja täten saa myös tietää tästä kauhistuttavasta bisneksestä.
Miehiä saapuu vaivaamaan nainen, jonka pikkutyttö on halvaantunut onnettomuudessa ja haluaisi kävellä jälleen. McFarlanen on ryhdyttävä arveluttavaan leikkaukseen, mutta tarvitsee tutkimuksiin monia ruumiita ja näin Grayn tarve kasvaa ja McFarlane joutuu vakavaan itsetutkiskeluun. Hänen suhteensa Grayhyn kiristyy kiristymistään ja kohtapuoliin selviääkin, miten se häneen vaikuttaakaan…
Ruumiinsieppaajat on ensinnäkin teknisesti ja visuaalisesti ikäisekseen hyvin onnistunut elokuva. Vielä nykypäivänäkin hyvältä näyttävät maisemat ja huoneet ovat erinomaisia tunnelman luojia.
Elokuva ei myöskään ole yhtään vanhentunut, vaan saa yhä aikaan tavoittelemaansa synkää ja hyytävää tunnelmaa. Elokuva on juuri niin synkkä kuin sen odottaisi olevankin, jopa yllättävänkin synkkä. Elokuva on säilynyt ällistyttävän ajan tuoreena ja mustavalkoisuus ei ole tälläkertaa rasite, vaan sitä käytetään Psychon ja Elävien Kuolleiden Yön tavoin tunnelman luojana.
Rooleista voi sanoa vain pelkkää hyvää, sillä Henry Daniell on uskomattoman hyvä näyttelijä. Kaikki tunnetilat tulevat aidosti esille ja muutenkin roolisuoritus on upea. Russell Wade on myös mukava näyttelijä ja Boris Karloff on roolissaan juuri niin synkkä ja pelottava kuin ajattelisi haudanryöstäjästä. Bela Lugosilla on kyllä aikalailla ylimainostettu rooli, sillä se on melkoisen pieni. Mutta hyvin Bela roolinsa vetää jokatapauksessa.¨
Käsikirjoitus on elokuvan suurin vahvuus. Se johdattelee katsojaa pikkuhiljaa kohti yhtä elokuvahistorian hienointa loppua. Elokuva perustuu tositarinaan Burke ja Hare nimisestä kaksikosta, joista elokuvassa yhdessä vaiheessa puhutaankin. Olen lukenut Robert Lois Stevensonin novellin, johon tämä perustuu ja täytyy sanoa että tämä on yksi parhaista novellifilmatisoinneista. Novellin synkkyys on tässä täydellisesti mukana, jopa suurempana.
Ohjaus on loistavaa ja kuvallinen ilmaisu pystyy todella luomaan tunnelmaa. Roy Webbin musiikki tuo vanhojen kauhuklassikkojen tunnelman käsinkosketeltavaksi.
Kaikin puolin hyvä ja tunnelmallinen kauhuelokuvaklassikko, jota lämpimästi suosittelen jokaisen katsottavaksi keskiyönjälkeen jos haluaa tuntea kylmiä väreitä ja nauttia vanhojen kauhuleffojen loistosta ja tunnelmasta.
nimimerkki: Sano mitä sanot
