Leimaanpa leffan heti kättelyssä parhaimmaksi ja ahdistavammaksi trilleriksi jonka olen nähnyt. Seitsemään kuolemansyntiin syventyvä trilleri Seitsemän on hienoa katseltavaa, 90- luvun hienompia elokvuia. New York on kuvattu harvinaisen tylyksi ja raa’aksi paikaksi, aurinkoa ei juuri nähdä, pimeys on kaikkialla. Tästähän puhkuu ihan Film Noir -henkeä.
Juoni on perustukseltaan kliseinen, toteutukseltaan loistava. Somerset (Morgan Freeman) on poliisi, ja kahdella sanalla kuvattuna vanha kettu. Somerset on kyllästynyt kaikkeen saastaan mitä työssään ja kaduilla kohtaa, eläkkeelle jäänti odottaakin viikon päästä. David Mills (Brad Pitt) on siirron saanut nuori, intoa puhkuva poliisi, joka perii Somersetin paikan virastossa. Viimeiseksi jutuksi Somerset saa sarjamurha -tapauksen, ja työparikseen Millsin. Sarjamurhaaja on älykäs, järjestelmällinen ja kärsivällinen, poliisin painajainen. Seitsemään kuolemansyntiä, seitsemän kuollutta. Kaikki murhat ovat hienosti toteutettuja, ällistyttäviä ja raakoja. Eniten hermoja koetteli ehkäpä Mässäily-synnin leiman saanut paksukainen. Leffan dialogi on mielenkiintoista. Varsinkin lopun ajokohtaus aavikolla oli upeasti tehty.
Fincher on nykyajan merkittävimpiä ohjaajia. Fight Clubinkin väsännyt mies on nero! Seitsemän -leffan kantavia voimia ovat vahvat näyttelijäsuoritukset, käsikirjoitus ja armottoman hyvä ohjaus. Brad Pittin ensimmäisiä askelia kauniin pojan maineesta katu-uskottavaksi näyttelijäksi. Freeman on tuttu ja turvallinen Freeman. Somerset on paras rooli Freemanilla, se hakkaa Shawshankin Redin kuus-nolla.
Seitsemän Special Edition roikkuu alehyllyissä vakituisesti tätä nykyä, korjasin oman arvosteluani edeltäneenä päivänä, alle kympillä. Ekstrat ovat laajat ja hyvät, mm. vaihtoehtoinen loppu. En epäile hetkeäkään antaa viittä tähteä tälle todelliselle helmelle!
nimimerkki: Screwball
