Leffan nimestä tulee heti mieleen tiivistunnelmainen rikosjännäri, mutta alkuperäinen nimi (City by the Sea) on huomattavasti osuvampi. Mark of a Murderer on nimittäin puhtaasti rikosmaailmaan sijoittuva draamaelokuva. Tempoa leffa ei tarjoa nimeksikään, vaan tapahtumissa edetään verkkaisesti lähes hamaan loppuun saakka. Kahvitkin ehtii välissä keittää.
Elokuvassa pureudutaan kaidalta polulta poikenneeseen LaMarcan sukupuuhun. Vincent (De Niro) on poliisina hyvin ansioitunut, eläkeikää lähestyvä äijänkäppyrä. Hänen isänsä tuomittiin kuolemaan lapsen murhaamisesta kun hän oli vain 8-vuotias. Menneisyyden haamut palaavat kummittelemaan Vincentin mieleen kun hän joutuu tutkimaan murhaa, jonka pääepäilty on hänen ainoa poikansa Joey (Franco).
Juoni on mielenkiintoinen ja käänteitäkin tapahtuu sen verran, että leffa jaksaa kiinnostaa loppuun asti. Kansi ja nimi saattavat houkutella rikostoiminnan ystäviä telkun ääreen, jotka tämän nähdessään joutuvat hieman pettymään. Omaan mieleeni Mark of a Murder oli positiivinen yllätys, sillä realistisella otteella ja vakaalla ohjauksella toteutettu rikosdraama ei ole niin yleinen aihepiiri elokuvamaailmassa. Caton-Jones pitää jalat maassa koko leffan ajan, eikä perinteiseen Hollywood-toimintaan lähdetä mukaan.
Pidin Robert De Niron rauhallisesta ja arkisesta roolisuorituksesta, mukavaa nähdä häneltä tällaisiakin rooleja vastapainona esim. Cape Fearille. Muutenkin näyttelytyö on hyvää, muttei häikäisevää.
Vaikka kyseisen elokuvan tietty arkisuus on omasta mielestäni sen voimanlähde, niin se myös ikään kuin tappaa leffalta mahdollisuuden olla todella hyvä. Tällaisenaan Mark of a Murderer on kolmen tähden kertakäyttökamaa, jonka katsominen toisella kertaa voisi olla epämiellyttävän tylsä kokemus.
