(Arvostelu koskee suomenkielistä versiota.)
Kävin muutama tunti sitten katsomassa elokuvan Madagascar 2. Ja onneksi kävin – Madagascar 2 kun oli positiivinen yllätys. Ensimmäistä Madagascaria kehuttiin laajasti, mutta en ole vieläkään sitä katsastanut. Joten ykkösosaan en elokuvaa voi ruveta vertailemaan. Kaikeksi onneksi Madacascar 2 toimii kuitenkin myös erillisenä elokuvana.
Leijona Alex, seepra Marty, (koominen) virtahepo Gloria ja kirahvi Melman ovat haaksirikkoutuneet Madagascar-saarelle. Pignviiniyhdyskunnan avustuksella he kuitenkin saavat korjattua saarella olleen vanhan lentokoneen ja lentävät (vaarallisesti) vapauteen. Kone kuitenkin (yllätys) putoaa alas Afrikan eläinreservaatille, josta seuraa identiteettikriisejä ja perhehuolia: Alex-leijona tapaa viimein perheensä. Ikävä vain, että Alex onnistuu hankkimaan vihamiehen, itseään isomman leijonauroksen, eikä muillakaan eläimillä asiat mene mallikkaasti.
Ennen elokuvan alkua odotin leffan olevan typerää räjäyttelyä ja ärsyttävää laulelemista, mutta yllätyin positiivisesti. Juonen kuljetuksen vauhti on huimaa, mutta se on tässä tapauksessa hyvä juttu. Mukana on jopa pari ihan kunnollista säikäytystäkin.
Elokuvan animointi on loistavaa. Hahmot ovat hienon näköisiä ja liikkeet sulavia, joskin kahdella jalalla kulkevat leijonat ovat melko. . . hmm. . .erikoinen ajatus. Myöskin hahmojen dialogi on toimivaa, joskin suomidubbaukset ovat välistä vähän tönkköjä, mutteivat mitenkään erityisen ärsyttäviä. Leffan hahmotkin ovat hauskoja. Erityisesti pingviinit saavat aikaan monia naurunpuuskia.
Elokuvaan liittyy lastenanimaatiolle perinteisesti pieni opetus. ”Ole oma itsesi”, elokuva yrittää kertoa. Ikävä kyllä pläjäykseen on tungettu jonkin verran draamaakin, eivätkä Alexin väittelyt isänsä kanssa toimi niin hyvin kuin muu elokuva. Pieni pettymys oli myös ennalta-arvattava loppu. Kokonaisuutena elokuva on kuitenkin hyvä. Se sisältää hyvän juonen, hyvän animoinnin ja sopivasti huumoria.
