Tositarina kansalaisoikeuksien puolustamisesta suurta yhtiötä vastaan. Kuulostaa tutulta. Onneksi Erin Brockovichin toteutustavan ja -tyylin rima on nostettu korkealle. Push-upit on käytössä soderberghiläiseen tyyliin, ja mausteita on mukavasti joukossa. Eikä niistä vähäisimpänä Julian nappisuoritus. Hänhän nappasi osasta Oscarin joten lienee viisastelua pähkäillä suoritusta sen kummemmin.
Sen sijaan Albert Finney on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Kokeeneen näyttelijän karisma puree vähemmilläkin elkeillä ja sopii rooliinsa Julian vastapainoksi loistavasti.
Tarina yllätti. Draama/komedia -luokitusta lähempänä on pelkkä komedia, vaikka tosielämän varjopuolia leffassa käsitelläänkin. Ennakkoasenne Anttilan alennushyllyä kolutessa ko. leffaa kohtaan oli lähinnä, että kyseessä on tippalinssissä-teos, mutta onneksi näin ei ole. Jotain omaperäistä Soderberghin töissä on. Mitä se on, siitä ei ole hajuakaan, mutta pirun hyvin niiden parisssa viihtyy. Erin Brockovichin rinnastus Mielettömään juttuun ei ole kaukaa haettu.
Jos Erin Brockovich on saatavana kirjana, olisipa mielenkiintoista lukea tarina. Päätyypit joita leffassa käsitellään, ovat varmaankin kohdanneet taiteilijoiden vapauden. Hahmothan olivat kuin sarjiksien karikatyyrejä. Juliankin hahmo pudottelee f-sanoja sen minkä lapsenhoidolta ennättää, ja jyrkkä harrikkakaveri lässyttää kersoille karvakuontalonsa seasta. Rempseetä menoa jossa stereotypiat saa kyytiä. Odotellaan lisää Soderberghejä.
Plussana paketille on DVD:n hyvät lisäsälät. Poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein ja muuta mukavaa on ympätty oikeaoppisesti mukaan. Sohvan pohjalla vierähtää mukavasti nelisen tuntia Erin Brockovichiä opiskellen.
