Sam Dawson (Penn) on älyllisesti seitsemänvuotiaan tasolla. Sam työskentelee kahvilassa ja tekee yksinkertaisia hommia, muun muassa erilaisia lajitteluhommia. Hänellä on myös tytär Lucy (Fanning). Sosiaaliviranomaiset kuitenkin päättävät, että Sam ei kykene hoitamaan Lucya. Sam saa asianajajakseen Rita Harrisonin (Pfeiffer). He alkavat ajamaan asiaansa oikeudessa.
Elokuva saa kyllä kyyneleitä silmiin. Elokuva kykenee koskettamaan, eikä kuitenkaan syyllisty turhaan alleviivaukseen, eikä ylisentimentaalisuuteen. Eli jos olet nenäliinaihmisiä, varaa paljon nenäliinoja. Elokuva kertoo myös melko hyvin seitsenvuotiaan tasolle jääneen elämästä.
Myös näyttely on loistavaa. Sean Penn (Veteen piirretty viiva) tekee loistavan roolisuorituksen Samin roolissa. Penn saa Samista kaiken irti, vaikka Penniä harvemmin on nähty tämänkaltaisissa rooleissa. Saipa hän jopa Oscar-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Michelle Pfeiffer (Batman – paluu) on myös erittäin hyvä Harrisonin roolissa. Sitten täytyy vielä kehaista yhtä mahdollista tulevaisuuden tähtinäyttelijätärtä Dakota Fanningia (Koston liekki). Hän kyllä tekee ikäisekseen todella hyvää työtä. Harvoin 7-vuotiaalta ihan tällaista roolisuoritusta näkee. Fanning ei ole roolissaan mitenkään ärsyttävä, eikä ylinäyttele.
Tosin elokuva sortui ajoittain junnaamaan paikoillaan. Loppuratkaisu oli tosin hieman hätäinen ja turhan helppo. Tähän olisi sopinut käyttää hieman dramaattisempaa tyyliä.
