Eletään aikaa The Dawn of Justicen jälkeen. Superman on menehtynyt ja maailma on hälytystilassa meta-ihmisten muodostaman uhan vuoksi. Superman jakoi samat arvot kuin sivistynyt yhteiskunta ja suojeli sitä, mutta mitä jos seuraava meta-ihminen, jonka ihmiskunta kohtaa onkin toista maata ja on uhka ja hyökkää ihmisiä vastaan? Amanda Waller on tiedostanut tämän ja ymmärtää että meta-ihmistä vastaan paras keino taistella on meta-ihmisillä. Niinpä hän kokoaa pahimmista säilössä olevista rikollisista ’’Task force X:n’’ eli Suicide Squadin kun tällainen tilanne ilmaantuu. Elokuva lähtee hyvin käyntiin hahmojen esittelyillä, taustatarinoilla ja takaumilla. Sen jälkeen ryhmä kootaan yhteen, kun maailmaa uhkaava konna pääsee valloilleen. Tästä alkaa paljon räiskettä sisältävä matka kohti vihollista, josta ei puutu huumoria eikä actionia.
Elokuvasta on selvää jo ennen sen katsomista, että jotta se olisi hyvä niin henkilöhahmojen käsikirjoitus ja toteutus olisi onnistuttava hyvin. Hahmokerronta onnistuu kohtuullisesti, hyvät näyttelijäsuoritukset pelastavat paljon, mutta rajallinen ruutuaika ja nopeatempoinen eteneminen actionrymistelystä toiseen eivät anna aikaa syventää hahmoja kunnolla. Tästä syystä elokuvasta saavatkin enemmän irti he, jotka tuntevat hahmot ja heidän tarinansa hyvin entuudestaan esim. sarjakuvien kautta.
Elokuvan kokonaisjuoni on hyvin yksinkertainen, joka ei tue hahmojen kehitystä sen edetessä. Fiilis leffassa on kuitenkin koko ajan hyvä ja hahmoista huomaa selkeästi että näyttelijöillä on ollut hauskaa ja hyvä henki elokuvaa tehdessä.
Parhaimmat roolisuoritukset vetävät Margot Robbie Harley Quinnina ja Jared Leto Jokerina. Margot Robbie tuli allekirjoittaneelle aivan puskista ja rokkaa koko elokuvan läpi, osittaisesta tönköstä dialogista huolimatta. Hän on hauska ja selkeästi Suicide Squadin kiinnostavin hahmo. Hänen rakkaansa Jokeri puolestaan on elokuvassa aivan liian pienessä osassa, mutta Jared Leto onnistuu tulkinnassaan Jokerina ylinäyttelemällä herkullisesti. Jokeri on tällä kertaa alamaailman pelätyin ja arvaamattomin rikollispomo, mutta rakkaustarinalla. Rakkaustarina toimii kuin junanvessa, on erittäin cool ja antaa hahmolle potkua sivuosasta huolimatta. Myös Will Smith tekee hyvää työtä Deadshotina. Viola Davis on vakuuttava armottomana Amanda Wallerina, jossa riittää munaa ehkä eniten kaikista. Cara Delevingne on ihan ok elokuvan pahiksena ja hahmo toimii vaikka siinä on aavistuksen verran liikaa scifiä. Joel Kinnaman on Rick Flag, Suicide Squadin johtaja ja hän tekee myös ok suorituksen. Muille hahmoille ei jää paljon vuorosanoja, mutta ovat kyllä remmissä mukana.
Näyttelijäsuoritusten lisäksi action on hyvää eikä kuvauksessa ole valittamista. Elokuvan ehdoton vahvuus on mielestäni myös soundtrack ja neon-valo teema. Nämä osaltaan tekevät elokuvasta myös coolin. Monet klassiset hittibiisit taustalla eivät toki maistu kaikille ja moni voi niitä vihatakin, mutta musiikkia on osattu käyttää taustalla todella tehokkaasti ja se luo hyvän fiiliksen joka kantaa läpi koko leffan. Huumori on myös paikoin hyvää eikä The Dawn of Justicen vakavuutta olisikaan jaksanut enää lisää. Hahmojen kemia toimii loistavasti ja näyttelijät tekevät pääosin oikein hyvää työtä puutteellisesta käsikirjoituksesta huolimatta. Käsikirjoituksen ja ehkä koko elokuvan parasta antia on Jokerin ja Harley Quinnin rakkaustarina.
Huonojakin puolia on sitten paljon. Käsikirjoitus on liian yksikertainen ja kerronta kärsii. Hahmoihin ei syvennytä tarpeeksi ja juonta kuljetetaan liian nopealla temmolla räiskien eteenpäin. Leikkaus on sotkuista ja kohtausten taso vaihtelee elokuvan sisällä rankasti. Monia upeita kohtauksia seuraa joku täysin aivoton dialogi tai mahalasku. Elokuva on osittain vain ikään kuin jotenkin parsittu kokoon laajasta materiaalista kaksituntiseen. Jokerin potentiaali hahmona haaskataan jollei täysin niin merkittävästi. Hahmolla on kaikista suurin potentiaali, mutta lyhyt ruutuaika ja pieni sivuosa syövät tehoa rankasti, josta koko elokuva kärsii. Hahmoja on ehkä vähän liikaa ja elokuvassa on aivan liikaa scifiä, joka korostuu lopussa. Puutteista huolimatta elokuvassa on jatkuvasti hyvä fiilis.
Lopuksi voidaan todeta, että elokuvan mainoskampanja on ollut menestys ja nostanut odotukset pilviin. Tätä syytä monet elokuvan nähdessään tulevat ehkä vähän pettymään, mutta elokuva ei silti ole huono. Suurimpaan kysymykseen miten Leton Jokeri pärjää Ledgeriin ja muihin verrattuna, vastaus on riittävän hyvin. Ledgeriä ei päihitä kukaan, mutta Leton Jokeri onkin täysin erilainen tulkinta eikä heitä voi oikein verrata keskenään. Elokuvasta tulee kassamenestys ja katsoja jää odottamaan vesi kielellä Justice League- elokuvaa, jossa toivottavasti nähdään Jokeri paljon suuremmassa roolissa.
