Nuori Ellen Arroway asuu yksin lempeän isänsä kanssa, kuuntelee radiokohinaa ja katselee tähtiä. Olemmeko me todellakin yksin maailmassa, Ellie miettii ja nauttii elämästä tähdenlentojen ja isänsä kanssa. Yhtäkkiä isä kuolee. Tästä tietenkin syntyy määrätietoinen uranainen, joka omistaa elämänsä siihen yhteen asiaan: älyllisen elämän löytämiseen avaruudesta. Kollegat eivät ota naisen missiota vakavasti, ja Ellenillä onkin ongelmia löytää rahoitusta hassulle päähänpinttymälleen. Kunnes eräänä päivänä hän saa salaperäisen radiosignaalin, mistäpä muualtakaan kuin avaruudesta! Yksinkertaisesta äänestä paljastuu massiivisen avaruusaluksen piirustukset ja mediasirkus on valmis. Mutta avaruusalus on suunniteltu vain yhdelle ihmiselle: kuka saa lähteä?
Elokuva saa syvällisiä piirteitä, kun Ellie ihastuu komeaan Palmer Jossiin (Matthew McConaughey), joka sattuu olemaan Jumalaa pelkäävä mies. Puheenaiheena on siis myös uskonnon ja tieteen suhde, ja elokuva onnistuukin käsittelemään sitä melko mielenkiintoisesti.
Ensimmäisen yhteyden idea on hyvä, mutta sortuu silti välillä lällyilyyn. Kun pitkä odotus vihdoin päättyy, avaruusalus lopettaa kiepunnan ja ovet aukeavat sihahtaen, näky on hiukan ennalta-arvattava. Muitakin kliseitä löytyy, mutta jos ei ole liian kyyninen, ne eivät juuri häiritse.
Elokuva onnistuu antamaan ajattelemisen aihetta ja valaistuksen tunnetta. Kun näin tämän elokuvan ensimmäisen kerran 11-vuotiaana, pidin sitä maailman parhaana elokuvana ja päätin heti alkaa tieteilijäksi. Nyt, peräti kolme vuotta myöhemmin, tämä tunne on jo hiukan väistynyt, mutta mielestäni Ensimmäinen yhteys on silti suuri elokuva, jonka jokaisen maailmankaikkeuden salaisuuksista kiksejä saavan idealistin pitäisi katsoa.
nimimerkki: Lolita
