Tämä kyseinen ikivihreä klassikko osui silmiin, kirjastossa(!) Itse olen aina vieroksunutkirjaston leffoja ja niiden kuntoa, mutta tämän ensimmäisen jälkeen tunnustan nöyrästi olevani väärässä. Kirjastosta löytyy todella hyviä leffoja ja niiden kunto on joskus todella hyvä. Tämän kyseisen filmin kunto ei ollut mikään, mutta cut me some slack, huh!
Rikas, ilkeä, saita leski Rouva Skrof murhataan ja juttua rupeaa tutkimaan ei niin rikas, ilkeä, ”säästäväinen” komisario Palmu ja hänen keltanokkaapurinsa. Murhaajakandidaateja löytyy vähän turhankin monta ja kun hyvin monella ei ole mitään parasta alibia ja motiivi niin siinä on jopa Komisario Palmun aivoille vaikea juttu.
Siinä oli koko elokuvan juoni pähkinänkuoressa. Oikeastaan tuon voisi tiivistää vielä pienempäänkin kokoon. Juoni on suoraan kirjasta Kuka murhasi Rouva Skrofin, jonka olen myös lukenut. Tämä elokuva kannattaa katsoa ensin, jos meinaat lukea kirjan. Mitään et menetä, sillä tapahtumat noudattelevat hyvin uskollisesti kirjan tapahtumia. Kirjan lukeneet(minä) menettävät loppuyllätyksen.
Näyttelijät ovat parasta mitä elokuva antaa. Joel Rinne on ilmiömäinen rempseänä komissaarina, joka toimii oikeastaan nuhtelevana isähahmona Matti Raninin esittämälle apurilleen. Apurin nimeä ei mainita missään, se johtuu itse Mika Waltarista. Joel Rinne on kumminkin kuin Suomen Hercule Poirot. Kumpikin luottaa aivotyöhön ja Palmu osaa ola hyvin tyyni tiettyjen asioiden suhtten. Esim. alussa hän sanoo kylmän tyynesti apurilleen: ”Soita, murharyhmä. Jokainen rikollinen tekee ainakin yhden virheen, tämä teki niitä kaksi.”
Sivunäyttelijöitä elokuvassa piisaa vaikka muille jakaa. Kaarlo Lankela, Kurt Kuurna, Kirsti Skrof ja Saarnaaja Mustapää, joka keräsi vihat minulta ja on hyvin, oikeastaan ilkeästi ajan hermoon osuva. Ohjaaja Matti Kassila käyttää mykkäelokuvista tunnettuja niksejä tunnelman luojina. Eli siis musiikkia. Jokainen tajuaa varmasti mitä nopea pianonsoitto tarkoittaa mykkäfilmeissä. Tajuattehan?
Tämä elokuva siis on luotu vahvojen henkilöhahmojen ympärille eivätkä ne petä. Voi auttamattomasti sanoa, että tämä on eräs parhaita suomalaisia elokuvia mitä olen nähnyt. Nyt pitää tsiigailla vielä loputkin Palmu-leffat.
