Jarmusch on luonut elokuvaan rauhallisen ja omaperäisen tunnelman.

9.12.2006 18:59

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Ghost Dog: The Way of the Samurai
Valmistusvuosi:1999
Pituus:116 min

Whitakerin näyttelemä Ghost Dog jää elämänsä velkaa mafiosolle nimeltä Louie (Tormey). Ghost Dog alkaa toimimaan mafian palkkatappajana. Samuraiden elämänkatsomuksen ominut mies on työssään täsmällinen ja mahdoton jäljittää. Eräällä keikalla hommat kuitenkin mutkistuvat ja mafia haluaa Ghost Dogin päiviltä. Louienkin tulevaisuus näyttää synkältä, koska hän ei pysty jäljittämään omaa alaistaan. Ghost Dog aloittaa toimet isäntänsä hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Näistä asetelmista olisi saanut aikaan helposti tasapaksun Hollywood räiskinnän. Onneksi näin ei ole käynyt. Jim Jarmusch on luonut elokuvaan rauhallisen ja omaperäisen tunnelman. 1900-luvun lopun samurai ruokkii katollaan muuttokyyhkyjä, huoltaa kotonaan aseitaan ja käy päivisin pelaamassa shakkia jäätelömyyjän kanssa. Elokuvassa todetaan että: ”Ei ole olemassa mitään suurempaa tarkoitusta, on vain nykyhetki ja onnistuminen siinä hetkessä. Miehen elämä on onnistumista niissä hetkissä, hetki toisensa jälkeen. Jos ymmärtää nykyhetken tarkoituksen täydellisesti, ei jää mitään muuta tavoiteltavaa.” Ghost Dog elää hetkessä, kuitenkin nähden elämän kokonaisuudessaan paljon paremmin kuin muut elokuvan henkilöt. Mielestäni elokuvan paras kohtaus on ehdottomasti kohtaus jossa Ghost Dog pysähtyy puhumaan karhun ampuneille metsästäjille. Nykymaailmassa elämää ei arvosteta, mikään ei ole pyhää eikä kukaan keskity pieniin asioihin jotka ovat lopulta niitä kaikista tärkeimpiä.

Elokuva avaa samurain ajatusmaailmaa nykyaikana. Loputtomasti virikkeitä tarjoavassa maailmassa ei tarvitse kuitenkaan kuin keskittyä olennaiseen. On katsojan oma valinta haluaako hän keskittyä hyvin toteutettuun toimintaan, jota elokuvasta myös löytyy, vai persoonalliseen maailmankatsomukseen. Mielestäni elokuvasta saa keskittymällä todella paljon irti, musiikki sopii leffaan kuin nenä päähän eikä näyttelijöiden työskentelyssä ole valittamista. Leffa on lopulta aika simppeli, mutta hyvät kohtaukset seuraavat toisiaan ja tunnelma säilyy alusta loppuun. Suosittelen erityisesti draaman ystäville.

nimimerkki: Humppavaari

Arvosteltu: 09.12.2006

Lisää luettavaa