Jotenkin aina käy niin että kotimaan markkinoiden iso ohjaaja suuntaa jo ansaittujen meriittien kanssa Hollywoodiin ja sikariporras antaa ukon koettaa onneaan. Niin teki Yusen Wu joka oli hankkinut pätevyytensä Hong Kong-toimintapläjäyksien ohjaajana ja ukko tunnetaan paremmin nimellä John Woo.
Käsikirjoittaja Chuck Pfaffer kirjoittaa leffan missä on rikkaita näljäkkeitä, New Orleansin oikeuttama paksu belgialainen (toiseksi pahin haukkumasana) aksentti ja juonikuvio missä rikkaat näljäkkeet harjoittavat ihmismetsästystä. Luonnollisesti Chance Boudreaux (Jean-Claude Van Damme) sotkeutuu mukaan ja genren vaatima nainen hädässä Nat Binder (Yancy Butler) on katalyytti juonelle. Jahtiklubia pyörittää Emil Fouchon (Lance Henriksen) ja tällä on kätyri Pik van Cleaf (Arnold Vosloo).
John Woo rakastaa matkia Sam Peckinpahilta opittua metodia rikkoa toimintakohtaus verisen toiminnan yksittäiskuviksi ja kyseinen metodi pääseekin täysiin oikeuksiinsa Jean-Clauden päksiessä kelmejä ja ajoittain tämä myös antaa niitä herkullisen komeita kierrepotkuja. Räjähdyksiä ja hidastuksia on luvassa ja Jean-Claudella on pitkä letti.
Brysselin lihaskasa ja ehta toimintasara Jean-Claude on äxönvedossa ja se tarkoittaa minimaalisia draamakykyjä ja fyysistä ryminää. Yancy Butler on genren vaatima naishenkilö ja ei sen enempää. Lance Henriksen on eksoottista pistoolia kantava ja herkullisesti juuri ja juuri psykopaattisadisminsa kurissa pitävä kelmi ja Arnold Vosloo on se nulikkamaisesti sadistinen kätyri joka tyytyy ihan vaan tavanomaisempaan aseistukseen ja saksii korvia irti. Näyttelijät ovat juurikin genren vaatimissa pelättirooleissa ja ilmiselvästi työpaikalla oli hyvä ilmapiiri.
Moninaiset genre-elementit nakataan tehosekoittimeen ja ohjaaja saa toiminnan ja toimintastaran näyttämään tosi hyviltä ja isosta egosta huolimatta toimintastaran ammattitaitoa ei voi kieltää. Leffasta löytyy autotakaa-ajo, hevostakaa-ajo, hidastettuja bensaräjähdyksiä joissa stunt-miehet heiluvat tulipuvuissa, lonkalta päksintää, Jean-Claude pitkällä letillä antamassa hidastettuja potkuja ja iso annos puhdasta äxön-meininkiä jota John Woo ehostaa tyylimerkeillä. Leffa missä Jean-Claude tyhjentää lippaan pahikseen ja viimeistelee bravuuripotkulla joka lennättää pahikselta sikarin suusta ei voi olla epäviihdyttävä.
