Nicole Kidman ja Sean Penn tähdittävät epätasaista ja vähän välityön oloista Tulkkia. Sekava juoni kertoo Silvia Bloomista (Kidman) joka on YK:n päämajassa työskentelevä tulkki, toimien merkittävissä tehtävissä kansainvälisissä keskusteluissa. Entisenä afrikkalaisena hän tulkkaa Matobo-nimisen satumaan presidentin Edmond Zuwanien (Earl Cameron) kanssa käytävissä neuvotteluissa. Sattumalta hän kuulee työpaikallaan että tahot, joiden intressit ovat poliittisia, kaavailevat Zuwanien salamurhaa. Kun sitten Silvian omakin henki vaarantuu, ja apuun rientää agentti Tobin Keller (Penn), alkaa jännittävä ja vähemmän jännittävä poliittinen trilleri.
Tulkin pääasiallinen ongelma on juonen ohkaisuus. Juoni on sekava ja siihen on tungettu liikaa. Ei myöskään ole uskottavaa, että joku työpaikallaan (vaikka sitten YK:n päämajassa) yömyöhällä piipahtava tulkki voisi pelkästään satunnaisen puhelimen luuria nostaessaan kuunnella salaliittolaisten murhasuunnitelmia. Juoni myös lähtee hitaasti käyntiin, eikä jännityksen tihentymistä pohjusteta kunnolla. Vasta keskivaiheilla ja loppupuolella tarina onnistuu liimaamaan katsojan penkkiin. Loistavat päärooliesittäjät kuitenkin pelastavat mitä pelastettavissa ovat, Pennin ja Kidmanin kemiat pelaavat ja molemmilla on lahjoja ja karismaa vaikka muille jakaa. Myöskään teknisessä puolessa ei ole moitteen sijaa, vaan veteraaniohjaaja Sydney Pollack hoitaa hommat kotiin rautaisella ammattitaidolla.
Monen muunkin elokuvan tuomioksi koituva ylipituus mestaa myös Tulkin, tehden siitä varsin keskinkertaisen rainan. Yli kaksituntinen elokuva sisältää paljon epäolennaista, ja alkupuolta olisi voinut leikata paljon raskaammalla kädellä. Kuitenkin Nicole Kidmania katselee aina mielellään, ja kyllähän Tulkin kerran katsoo ilman suurempia tuskia lävitse. Useampia katselukertoja Tulkki ei kuitenkaan kestä, vaan loppuratkaisun paljastuttua väsähtänyt tunnelman kohottelu ei jaksa kiinnostaa. DVD:tä ei kannata hankkia, mutta telkkarista jos tulee, niin kyseessä katsomisen arvoinen pätkä.
