Woodsman tuli nähtyä samoihin aikoihin kun Suomessa oli paljastunut historian suurin pedofiliatapaus. Tuota ns. oikeaa juttua oli tullut lehdistä ihmeteltyä ja mietittyä sitä kuinka pahoja ja sairaita asioita aikuiset voivat lapsille tehdä.
Woodsman piirtää kuvan Walterista (Bacon), joka on istunut vankilassa 12-vuotta tuomittuna nuorten tyttöjen hyväksikäytöstä. Tytöt ovat olleen 10-12 vuoden välillä. Kun asia esitetään näin elokuvan keinoin ja pahista tarkastellaan läheltä (näyttämättä hänen aiempia tekojaan) niin jollain muotoa sympatiat on miehen puolella ja toivoo että tämä voisi parantua sairaudestaan. Jos miehen tekoja olisi esitetty takaumina niin tilanne olisi varmasti toinen, sympatioita ei heruisi. Sympatioita kerätään matkan varrella myös toisella tavalla, mutta se on parempi jättää paljastamatta jotta leffassa olisi pientä extramomenttiakin.
Pedofilia on sairaus, mutta sairas ihminen ei ole tyhmä tai läpeensä paha, tämä tulee leffassa selväksi. On selvää että kun kanssaihmiset saavat henkilön historiaa tietoonsa niin asiat mutkistuu entisestään ja parannuksen tekeminen käy vaikeammaksi. Leffa ei ole valmiiksipureskeltu ja se jakaa varmasti katsojien tuntoja inhon ja anteeksiannon välillä. Edes loppuratkaisussa ei tarjota happyendiä tai muutakaan, katsoja saa itse päättää kuinka juttu jatkuu.
On hyvä että jopa näin vakavista aiheista tehdään leffoja ja pistetään ihmisiä miettimään asioita eri näkökulmista.
