Richard (Michael Shannon) oli työteliäs aviomies ja isä. Hän oli myös säälimätön murhaaja joka teki työtään jäisen ammattilaisen perusteellisuudella Roy DeMeon (Ray Liotta) alaisuudessa ja jäi nalkkiin. Richardin sukunimi oli Kuklinski ja hänen kolkko lempinimensä oli Jäämies.
Ariel Vromen ohjailee henkilökuvaa äärimmäisen pahamaineisesta miehestä jonka henkilökohtainen raatoluku on pysyvästi laskemattomissa. Morgan Landin kanssa kirjoitettu käsikirjoitus painottaa juurikin Kuklinskin elämän kaksijakoisuutta ja jättää mainitsematta hänen historiallisesti validin tavan hakata Deborah-vaimoaan (Winona Ryder) ja hänen väkivaltaisen lapsuutensa. Vastapainona jäiselle Kuklinskille on saman ammatin Robert Pronge (Chris Evans) joka on riehakas ja avoimen väkivaltainen.
Ray Liotta on Roy DeMeo joka johti raakaa tappajaryhmää ja muutenkin oli vähemmän miellyttävä persoona ollen mafioso. Kuitenkin on huomattava että vakuuttavan häijy ja meritoitunut Liotta on kaukaisella kakkossijalla Michael Shannoniin verrattuna joka ruumiillistaa sosiopaatin sen kaikessa kauhistuttavassa potentiaalissa ja kaksijakoisuudessa. Jopa ystävällisissä ja turvallisissa oloissa Shannon on jäisen kylmä ja keinotekoisen oloinen ja se on varmasti tarkoituksellista. Winona Ryder on tietämättömänä pysyneen perheyksikön matriarkka ja sellaisen ei ole helppo tulla totuuden kanssa juttuun. Sivullisemmista rooleista löytyy vakuuttava ja vähemmän miellyttävä joukko kelmejä joiden joukosta Stephen Dorff jättää isoimman varjon muutenkin synkeään henkilöintiin.
Tosiasioihin kevyellä otteella suhtautuva henkilökuvaus sosiopaattisesta Jäämiehestä on säälimättömässä kylmyydessään loistava ja yhdeksän kymmenystä tästä voimasta on Michael Shannonin säälimättömän roolisuorituksen tulosta. Tämä on elokuva mikä näyttää mitä on Paha sen ihmishahmossa ja se on kylmä ja tekopyhä.
