Hanada (Shishido) rakastaa vastakeitetyn, kuuman riisin haistelemista ja pitäessään aurinkolaseja hän näyttää Claude Rainsilta ”Näkymättömässä miehessä”. Miestä ei pidä kuitenkaan aliarvioiman, sillä tämä on Japanin ”kolmanneksi paras” palkkatappaja. Mutta kuten me kaikki, myös kylmäsydämiset murhaajat voivat tehdä virheitä. Ja niin yhdellä keikalla ukon ote sitten herpaantuu ja väärä henkilö saa korkeapitoisen lyijymyrkytyksen. Tästä ei työnantaja(Mari) pidä alkuunkaan ja pian on vuorostaan siivoojan pää pölkyllä.
Elokuva kyllä esittelee omaperäisiä, painajaismaisia visioitaan ja Annu Marin tulkitsema Misako on leffahistorian puistattavimpia naishahmoja sitten sen Auditionin femmen, mutta leffan tekninen puoli jää osittain lapsenkenkiinsä. Nääs, juonenkuljetus etenee Gojiran loikkia harppomalla eikä katsojan silmä saa herpaantua ruudusta hetkeksikään pysyäkseen perillä asioista. Henkilöhahmot puolestaan muuttuvat leffan aikana stereotyyppisistä holly-kopioista kaikenmaailman mielenailahteluista ja fetisseistä kärsiviksi kummajaisiksi, ja leikkaukset ovat paikoin aika amatöörimäisistä katsottavaa.
Mutta kuten jo aikaisemmin pohjustin, niin kyllä Suzukilla visuaalisessa silmässä löytyy, ja myös kuvaus on suurimman osan ajasta perin loisteliasta katsottavaa, vaikkakin osa kohtauksista on aikain saatossa mutaatioitunut toiminnasta campiksi (ei sillä, että se olisi huono asia). Mutta kaiken kaikkiaan tästä pätkästä jää väkisinkin pienoinen tekotaiteen maku suuhun, eivätkä ne erinäiset (pehmo)pornokohtaukset sun muut lakanaleikit oikein evääkään tätä vaihtoehtoa.
Niin että, kannattaako sitä hollykylää nyt mennä apinoimaan, kun eivät ne alkuperäisetkään oikeen erityisesti silmää hivele. No höh!
nimimerkki: Sappy
