Hitman-elokuva perustuu huippusuosion saaneeseen samanimiseen tietokonepeliin. Pelissä pelataan palkkamurhaajalla nimeltä ”Agentti 47”, ja tarkoituksena on luonnollisesti tappaa. Pelistä tehty elokuva ”Hitman” pyörii myös samalla kaavalla. Pääosan, eli agentti 47:n esittäjäksi, tulikin yllättävä nimi: Timothy Olyphant. Itse olen Olyphantin nähnyt Die Hard 4.0:ssa, ja Deadwood-televisiosarjassa. Olyphantin roolisuoritus pysyy siinä keskitasolla -samoin kuin koko elokuvakin: ei mitään surkeaa, mutta ei myös mitään täydellistäkään.
Maailmassa on virasto nimeltä ”Organisaatio”. Tämä kyseinen virasto kouluttaa salamurhaajia, jotka ollaan valittu jo lapsina. He ovat kaljuja, viivakoodeilla merkittyjä. Heillä ei ole nimiä, vain numeroita. He ovat geenimanipuloituja ja erittäin tappavia. Elokuvassa seurataan yhtä tappajaa – Agentti 47:aa – joka on muita tappavampi. Hän on tappanut satoja stragetisia kohteita ympäri maapalloa. Kuitenkin yhden keikan epäonnistuttua, agentti 47 vedetään mukaan kieroihin salaliittotaisteluihin ja kansainvälisiin valtapeleihin. Hänestä tulee kohde ja hänen täytyy paeta ja selvittää kuka petti hänet.
Hitman onnistuu olemaan paikoin erittäin jännitävä ja mielenkiintoinen, ja näin olleen myös hyvin maittavaa katseltavaa. Kuitenkin loppua kohti tahti alkaa hiipumaan. Hitman jää kuin jääkin tavalliseksi räiskintää pursuavaksi toimintarainaksi. Timohty Olyphant on ihan kohtalainen valinta. Hän sopii jokseenkiin roolinsa, mutta välillä saa pienet epäilykset nousemaan. Onneksi tämän agentti 47:n rooli on sen verran vähäilmeinen, että Olyphant sopii siihen hyvin.
Hitmanissa on myös pari muuta mainittavaa näyttelijää. Esimerkiksi agentti 47:aa kauan jäljittänyt poliisi Mike Whittier, jota näyttelee Dougray Scott. Scott on myös perustasoa. Hän tekee sen mitä vaadittiin, ja pysyi omalla tasollaan. Yksi näyttelijä erottuu kuitenkin joukosta. Nimittäin Pako-sarjasta kuuluisuuten ponnahtanut Robert ”T-Bag” Knepper. Knepper esittää Venäjän salaisen poliisin FSB:n kieroa agenttia Juri Marklovia. Kehuttuvaa löytyy Knepperin roolisuorituksesta, samoin myös valmistautumista. On hienoa kuulla Knepperin puhuvan elokuvassa venäläisellä korostuksella. Muut näyttelijät ovat keskitasoa, jotkut vähän alempana.
Hitman oli pieni pettymys. Itse odotin tältä elokuvalta hiukan enemmän. Yksi pieni, harmittava seikka on elokuva pituus. Hitman jää liian lyhyeksi kestäessään vain vajaat puolitoistatuntia. Samoin myös juonessa on pientä huomautettavaa. Motiivit jäävät yleensäkin koko tarinassa hiukan epäselviksi. Niitä ollaankin koitettu paikata järisyttävällä toiminalla. Räiskintää ja väkivaltaista aksöniä tosiaankiin piisaa. Hitmanistä kuitenkin huomaa ranskalaisen ohjaaja Xavier Gensin kokemattomuuden. Toimintaan panostetaan likaa, muut seikat jäävät puolivalmiiksi. Yksi pieni asia saa pientä plussaa. Nimittäin kameroiden sijoitus elokuvassa. Elokuvassa kuvataan usein päähahmoa takaa – tai ylhäältä, millä yritetään jäljitellä Hitman-tietokonepeleistä tuttua tunnelmaa.
Loppujen lopuksi Hitman on äijämäistä toimintaa pursuava toimintaraina, joka ei yllä keskitasoa paremmaksi. Kestää kuitenkin muutaman katselukerran, ja on mukavaa illan vietettä jos muistaa jättää ensin aivonsa sinne kuuluisaan narikkaan.
