Paikkasin juuri hirvittävän aukon elokuvasivistyksessäni. Katsoin Dirty Harryn. Odotin elokuvalta mahtavaa suoritusta, niin paljon sitä on kehuttu. Ja arvatkaas, petyinkö? En. En sitten yhtään. Jos ohjaajana on Don Siegel ja pääosassa Clint Eastwood, epäonnistuminen on lähes mahdotonta.
Likainen Harry onnistuu viiden tähden arvoisesti sekä trillerinä, että poliisielokuvana. Jännitys purkautuu vähitellen väkivallalla, mutta tästä elokuvasta on täysin turha puhua väkivaltaa, tai pahoja tekoja/tapoja ylistävänä. Väkivalta on perinteisen 70-lukulaisen väkivaltaista, kuten odottaa saakin. Leffa ei kuitenkaan mässäile verellä, ei todellakaan, se on kaukana siitä. Päinvastoin, tapahtumat esitetään realistisina ja kaunistelemattomina. Scorpio on raaka ihminen, mutta niin on Harrykin. Tästä syntyy verinen kissa-hiiri-leikki, jossa ei luoteja säästellä.
Näyttelytyö on jotain aivan uskomatonta. Clinttiä on turha mainitakkaan, mutta mainitaan silti. Mies pysyy koko elokuvan ajan kivinen ilme naamallaan, yhtään ilme värähtämättä. Asekin vedetään tyynesti esiin. Ei kuitenkaan unohdeta monen monituista Harryn lausumaa legendalausetta, jotka jäävät elokuvahistoriaan tylyimpinä repliikkeinä ikinä. Mutta Andrew Robinson on lähellä nousta Clinttiäkin ylemmäksi, esittämällä kylmäveristä psykopaattia, joka kutsuu itseään Scorpioniksi. Mies on selvästi täysin vinksahtanut ja Robinson tulkitsee tämän juuri niin, että Skorpparin hulluus ei jää epäselväksi.
Kaiken kaikkiaan Dirty Harry on yksi rautaisimpia trillereita joita olen nähnyt. Ehdottomasti viisi tähteä napsahtaa Harryn tilille. Nyt vaan katsomaan jatko-osat… Ja auta armias, jos joku ei pidä Clinttiä kovana jätkänä.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
