Pienimuotoisen tehokkaalla western henkisellä toimintadraamalla (Red Hill) 2010 elokuvamaailmaan itsensä lyönyt Australialainen ohjaaja & käsikirjoittaja Patrick Hughes hyppäsi tämän jälkeen nimekkään näyttelijäkaartin omaavan (The Expendables 3:sen) puikkoihin, mutta studion vedellessä naruista taustalla muodostui äijäporukan kolmannesta rymistelystä pienoinen pettymys. Vuonna 2017 Patrick Hughes palasi ohjaajan hommiin Samuel L. Jacksonin ja Ryan Reynoldsin tähdittämällä toimintakomedialla (The Hitman’s Bodyguard) jossa oli tuulahdus 1980-1990 lukujen taiteessa tehdyistä buddy henkisistä toimintakomedioista. Vaikka ei (The Hitman’s Bodyguard) toimintaelokuvaa millään tapaa uudistanut, mutta Patrick Hughes sekoitti henkivartijan ja palkkamurhaajan matkasta todistamaan kansanmurhaajaa vastaan poliittisen trillerin, humoristisen sanailun ja ärhäkän toiminnnan harmittoman viihdyttävästi keskenään. (The Hitman’s Bodyguardin) lopetus jätti hieman ovea auki jatko-osalle joka näkee päivänvalonsa nimellä Hitman’s Wife’s Bodyguard.
Entinen AAA luokituksen saanut henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) traumatisoitui diktaattori Vladislav Dukhovichin oikeudenkäytiin johtavista tapahtumista ja on menettänyt otteen asemastaan kiitos Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson). Michaelin psykiatri lähettää Michaelin lomalle Italiaan rentoutumaan. Tuskin Michael on saanut tavaransa purettua kunnes aseet alkavat paukkua ja kaiken keskeltä mukaan rientää Darius Kincaidin kireä hermoinen vaimo Sonia (Salma Hayek) joka väittää rikollisten kaappaneen Dariuksen. Samaan aikaan interpolin agentti Bobby O’Neill (Frank Grillo) selvittää ympäri Eurooppaa sattuneita kyberhyökkäyksiä. Pienten vastoinkäymisten jälkeen Darius löytyykin ja pian kaikkien tiet johtavat Kreikkalaisen suuruudenhullun miljonäärin Aristotle Papdopolousin (Antonio Banderas) luokse jonka mielestä Eurooppa kaipaa pienen remontoinnin.
Hitman’s Wife’s Bodyguard on ensimmäisen The Hitman’s Bodyguardin tavoin harmittoman viihdyttävä toimintakomedia jossa jatko-osien tavoin kaikki on vedetty entistä suuremmaksi ja tällä kertaa myös kahjommaksi. Patrick Hughes tekee heti selväksi että Hitman’s Wife’s Bodyguardin tarinan maailmassa lähes kaikki on vedetty niin överiksi kuin vain voi. Siinä missä ensimmäinen The Hitman’s Bodyguard tasapainotteli paikoin vakavankin asian kansamurhan kanssa niin tällä kertaa jatko-osassa kiusoitellaan lapsenteon lisäksi isäksi tulemisen ja olemisen ongelmien kanssa ja sivussa pelotellaan hieman Eurooppaa pelottaneilla terroristi-iskuilla.
Ensimmäisenkin The Hitman’s Bodyguardin käsikirjoittanut Tom O’Connorin kynäilemä Hitman’s Wife’s Bodyguard on eräänlainen road trip pitkin Eurooppaa kolmen sanavalmiin hahmon kanssa. Huumori osuu muutaman kerran osuvastikin kohteeseensa ja toisaalla aiheuttaa jo pientä päänpyöritystä. Toimintajaksoihin Patrick Hughes saa toimivasti kaaoksen aikaiseksi joissa ei ainakaan säästellä yhtään ketään ja mitään. Kaiken kruunaa pääpahiksen täysin kahjo suunnitelma pistää koko Eurooppa uusiksi oman mielensä mukaan.
Näyttelijät ainakin pitävät hauskaa rooleissaan. Ryan Reynolds on komediallisissa toimintarooleissa kuin kotonaan ja saa Michael Brycelle muutaman herkullisen hetken. Samuel L. Jackson on oma rento itsensä. Salma Hayek pistää haisemaan oikein urakalla ja heittää lapsenteosta muutaman osuvan läpän. Antonio Banderaksen Aristotle Papdopolous hahmo on joko nimeään myöten keksitty hetken mielijohteesta tai sitten hahmon kehittämiseen on käytettu rutkasti aikaa, mutta klassista James Bond henkistä megahullua pahista Antonio Banderas suorastaan nauttii esittää. Frank Grillo tuppaa väkisinkin jäämään hieman taustalle Interpolin agentin roolissa. Richard E. Grant ja Morgan Freeman käyvät piipahtamassa tarinan keskellä ensimmäisestä osasta tuttuna Seifertinä ja yhden hahmon yllättävänä sukulaisena.
Kokonaisuutena Hitman’s Wife’s Bodyguard on isompi ja älyttömämpi kohellusrymistely henkivartijan, palkkamurhaajan ja ennen kaikkea viimeksi mainitun vaimon matkassa.
