Gangsteripomo Mickey Cohen (Paul Guilfoyle) lähtee häkkiin. Pomon vapaalla olevat kätyrit saavat yllätysilmastointia ja iso lasti H:ta menee kadoksiin. Ylikomisario Smith (James Cromwell) on vanhan kaartin jepari, Sid Hudgens (Danny De Vito) on törkyjournalisti jonka tietolähde poliisissa on Jack Vincennes (Kevin Spacey) ja tämä on julkisuutta janoava nilja. Bud White (Russell Crowe) on kivikova etsivä ja omaa ison heikkouden persoonassaan. Edmund Exley (Guy Pearce) on poliisin poika, lahjomaton, kyvykäs poliitikko ja ei piittaa pätkääkään vakiintuneista tavoista. Yleinen syyttäjä Loew (Ron Rifkin) tekee työnsä. Soppa on melkoisen sekava ja liero Pierce Patchett (David Strathairn) toimittaa korkealuokkaisia [I]look-alike[/I]-kurtisaaneja ja Lynn Bracken (Kim Basinger) on yksi heistä.
Curtis Hanson ohjailee ja konnaleffat tunteva Brian Helgeland on apuna sovituksessa jonka pohjana James Ellroyn romaani. Ajankohta ja paikka on [I]noir[/I]-leffojen paras hetki Enkelten Kaupungissa, leffassa on kytköksiä gangstereihin, kieroja poliiseja, Hollywoodin vaikutusta hahmoihin ja hyvää meininkiä. Laatu on sen verran hyvää että Oscar-palkinto napsahti käsikirjoituksesta ja edellisenä päivänä Helgeland kuittasi Kultaisen Vadelman ihan toisesta syystä, mutta tässä leffassa meno on hyvää. Rehellinen poliisi alkaa penkoa ilmiselvää rikosta ja sattumoisin astuu useille jaloille, kiskoo esiin paljon niljaa ja ihmiset ovat sipuleja. Kuvallinen ilme kylläkin ohjaa [I]noir[/I]-juurien ohitse, mutta lierihattuja ja .38 Colt Detective Special-mallin rivolleja näkyy ja niitä myös käytetään.
Russell Crowe on kova ja heikkoutensa ajama poliisi joka erittäin herkästi alkaa toimia fanaattisesti ja on siten helpolla ohjailtavissa. Kevin Spacey huokuu lismaa koko olemuksellaan ja Guy Pearce on siloposkinen nulikka parkkiintuneiden jeparien keskellä ja herättää inhoa ehdottomalla rehtiydellä. Danny De Vito on suorastaan groteski pikkumies joka selostaa törkyjuttuja hyvällä taidolla ja James Cromwell on kaiken nähnyt veteraani. David Strathairn on hyytävän rauhallinen kelmi joka pyörittää kyseenalaista ammattiaan hyvällä etiikalla ja Kim Basinger ansaitsi Oscar-ehdokkuuden pikkukaupungin tyttönä jonka unelmat (jos niitä olikaan) johtivat eri suuntaan, mutta hän on kyvykäs ammattilainen joka osaa pitää työn ja oman elämän erillään ja klassisessa glamourissa silmä lepää erittäin helpolla ja se on tarkoituskin. Luonnollisesti kieroilijoiden keskuudessa rehellisesti epäaito ilotyttö on rehellisin ja luotettavin persoona, joten leffan mielenmaisema on aika selkeä.
Tutkimus kaivaa esiin niljaisia persoonia kaikilta suunnilta ja loppujen lopuksi koko sotku osoittautuu aika mitättömäksi kieroiluksi jonka takapiru on yhtä ovela kuin Rollo Tomasi joka ei jäänyt nalkkiin. Mukana on myös koomisia hetkiä piristämässä leffaa, joten ankea kieroilu omaa myös hengähdystaukoja. Kokonaisuus on äärimmäisen viihdyttävä [I]noir[/I] ja kestää useita katsomiskertoja.
