Barbershop kertoo parturiliikkeen omistavasta Calvinista (Ice Cube) ja hänen parturiliikkeestään, jonne päivittäin kulman kundit kokoontuvat juttelemaan syvällisiä. Puheenaiheet vaihtelevat Martin Luther Kingistä takapuolifilosofiaan. Samaan aikaan lähistöltä on varastettu pankkiautomaatti ja Calvin kieriskelee rahapulassa, pian voi liike vaihtaa omistajaansa.
Tunnelma on hyvin leppoisa ja heput heittävät hyvää läppää, varsinkin Cedric the Entertainer ikääntyneenä parturina. Vaikka tyylilaji onkin komedia, niin on leffa silti yllättävän draamapainoitteinen. Typerä, mutta kieltämättä hauska sivujuoni, jossa Anthony Andersonin esittämä tyyppi raahaa varastettua pankkiautomaattia kaverinsa kanssa pitkin katuja, olisi voitu ihan hyvin karsia pois. Kyseinen sivujuoni on sinänsä turha, koska se vie tätä tusinakomedioiden piiriin, mitä Barbershop ei ehdottomasti ole.
Vaikka toteutustapa on hieman koomisempi, niin uskaltaisin tätä silti verrata loistavaan Smokeen, joka kuitenkin pesee tämän rainan aivan kevyesti. Tässä tupakkapuoti on käytännössä muutettu vain parturiksi, joka toimii mustien golfklubina, jossa musta mies tuntee olevansa mies. Elokuvallisesti ei mitään kummoista elämystä tarjota, mutta hyvät fiilikset tämä jättää katsojalleen. Upeaksi ei tätä voi luonnehtia, mutta mukavaksi kuitenkin.
Joitain voi ärsyttää leffan ”rap-tyyli”, mutta minua ei se pahemmin häirinnyt. Ice Cube ei pääse raivokkaan debyyttiroolinsa (sen voi nähdä elokuvassa Boyz N the Hood) tasolle, mutta kyllä hän edelleen osaa näytellä. Kuitenkin koko show’n varastaa Cedric the Entertainer hulvattomillaan jutuillaan ja täydellisellä omistautumisellaan roolilleen. Anthony Anderson on myös aika huvittava, mutta pidemmän päälle tuo moottoriturpa on aika ärsyttävä.
Yhteenveto sitten koko pläjäyksestä: Barbershopin huumoripuoli ei tarjoa mitään uutta, eikä edes koko elokuva tarjoa mitään uutta, mutta hyvän mielen se kuitenkin tarjoaa. Ihan hyvä draamakomedia, jonka jaksaa varmasti toiseenkin kertaan nauttia.
