Kun Schwarzenegger ei tunnu saavan ulkoavaruuden saalistajista ja tulevaisuuden androideista tarpeekseen, viskataan peliin piruista pahin, kukapa muukaan kuin Saatana.
Vuonna 1979 syntyy ennusmerkit täyttävä tyttö lapsi Christine. Se tarkoittaa sitä, että juuri vuosituhannen lopulla maan uumenista peräisin oleva kiima-aikainen Saatana tulee siittämään lapsen tuon tytön kanssa, jolloin helvetin portit avautuvat lopullisesti ja Saatanan valtakausi voi alkaa. Vuonna 1999 millenniumin lähestyessä Saatana tulee rymisten New Yorkiin maan pinnalle leimauttaen lieskat lähiympäristön viemäreistä ja posautellen autoja ilmaan tyylikkäästi kaaressa Hollywood toiminnan manuaalin mukaisesti. Kukaan ei tähän kiinnitä sen kummempaa huomiota. Sen jälkeen piru leijailee katujen pinnalla ihmeellisen läpikuutavan haamun muodossa etsien sopivaa isäntää, kunnes tulee löytäneeksi tällaisen ravintolan vessasta.
Itsemurhan partaalla oleva lihaskimppu-leski-barbaarinen ex-poliisi-ylimacho-maailmanpelastaja Jericho Cane (Arnold Schwarzenegger) ajautuu – kuin Jumalan osoittamana – Christinen (Robin Tunney) suojelijaksi. Vaikka elokuvassa Saatana (Gabriel Byrne) osaa muuttaa muotoaan, siirtymään ihmisestä toiseen, hallita ihmismieliä, liikkua seinien läpi, lentää, korjata luodin reiät kuin T-1000 konsanaan, luoda todentuntuisia illuusioita, lyödä nyrkillä kehon läpi ym. kepposia, hänen silti täytyy Jerichon avulla selvittää missä Christine piileksii. Siitä sitten alkaakin takaa-ajo, jossa luoteja ja räjähdyksiä ei säästellä.
Elokuvan idea on suorastaan lapsellisen typerä: Schwarzenegger on ainoa henkilö, joka voi estää maailman lopun. Henkilöhahmot ovat uskomattoman onttoja, ainoastaan Tunney on saanut hahmoonsa pientä eloa. Katsojaa pyritään säikyttelemään tasaisin väliajoin hiljaisuuden rikkovilla shokki-efekteillä, joiden ainoa tarkoitus on pitää katsoja hereillä koko keston ajan. Repliikitkin pursuavat kaiken sortin latteuksia, jotka hakevat vertaisiaan. Kaiken lisäksi musiikkikin on onnetonta ujellusta. Ohjaaja Peter Hyamsin ainoa oivallus on se, että kun luvun 999 kääntää toisin päin, saadaan pedon luku. Elokuva on millenniumin pelon tuote, ja sen huomaa selvästi. End of Days on tiivistettynä ala-arvoista toimintakohellusmoskaa, mutta Schwarzeneggerin mittapuulla vain keskinkertaista sellaista.
nimimerkki: Low Rider
