Catwoman sai vuonna 2005 neljä razzie-palkintoa (Oscar-palkintojen vastakohta, eli huonoin elokuva, huonoin ohjaus jne.). Uteliaisuus tietenkin heräsi. Pitihän tarkistaa, onko tämä niin huono, että on razziensa ansainnut. Olihan se. Alkuaan Catwoman seikkaili Batman-sarjiksissa. Sitten Hollywoodin tuottajat saivat eräänä päivänä älynväläyksen (Ei ole tiedossa, tapahtuiko se täysissä sielun ja ruumiin voimissa). Tehdään Catwomanista oma leffa, missä ei ole mukana Batmania. Idea hyvä, mutta toteutus meni pahasti metsään.
Patience Phillips (Berry) on töissä eräässä kosmetiikkafirmassa. Eräänä päivänä hän saa tietää firman sisällä olevista väärinkäytöksistä. Phillips tapetaan, mutta hän herää henkiin ja hänellä on kaikki kissan ominaisuudet. Öisin hänestä tulee Catwoman, joka tutkii Patiencen ”murhaa”. Päivisin hän on Patience Phillips, jolla on suhde poliisin Tom Lonen (Bratt) kanssa.
Catwoman sai razzien muun muassa vuoden 2004 huonoimmasta leffasta. Aivan ansaittu palkinto olikin, sillä tämä on vuoden surkein leffa. Tämä kuuluu myös omilla listoillani kymmenen huonoimman leffan joukkoon. Elokuvan juoni ei ole kovin kaksinen ja se, että vastapuolella on jokin iso firma, alkaa olla jo aika kulunut aihe. Näyttelijätkään eivät vakuuttaneet minua. Eikä dialogistakaan ollut mihinkään.
Elokuvan olemassaolon tarkoituskin mietityttää. Kohderyhmänä toimi ilmeisesti 14-19 -vuotiaat teinipojat, joille riittää se, että leffassa on kurvikas, tummaihoinen ja vähäpukeinen nainen. Vaikka ulkonäköä Berryllä riittää, niin hän on korkeintaan keskitasoinen näyttelijä. Elokuvaa on pyritty myös viemään vuosituhannen vaihteen fantasiataisteluleffojen tasolle.
