Joku aika sitten tuli pitkästä aikaa katsastettua Bronsonia Mestaritappajan muodossa ja seuraavaksi tuli vilkaistua myös 1970-luvun Bronson-tuotantoa eli Raakaa peliä (onhan taas köykäinen suomenkielinen nimi).
Heti leffan alussa selviää, että Vince Majestyk (Charles Bronson) on mies, jolle ei vit… siis keljuilla. Äijä on linnassakin istunut Vietnam-veteraani, joka on toiminut myös sissien kouluttajana. Ei siis ihan pumpulipoika! Majestyk on maatilallaan meloneja viljelevä, kovasti töitä tekevä heppu, jonka poimintaurakan tielle ilmaantuu yksi jos toinenkin este. Mies ei tahdo millään saada sadolleen poimijoita paikallisväestön kenkkuilun takia, mutta saa lopulta kiertelevästä porukasta poimijat tilalleen. Bobby Kopas (Paul Koslo) tuputtaa omaa halpaporukkaansa Majestykin hommiin, mutta Vince on asiasta toista mieltä ja opettaa Kopasia isän kädestä. Majestyk joutuu pahoinpitelystä syytettynä kalterien taakse. Putkareissulla hänen tielleen sattuu mafian palkkatappaja Frank Renda (Al Lattieri), jonka uhkailujen ja rahatarjousten edessä hän ei taivu. Renda ottaa tämän henkilökohtaisena loukkauksena. Hän myös alkaa jahdata Majestykiä pyrkimyksenään päättää tämän elonpäivät. Majestyk on asiasta kuitenkin toista mieltä.
Mr. Majestykin juoni on hyvinkin tyypillinen kostoteeman motivoima tarinantynkä, vaikka kyse on itsensä Elmore Leonardin tarinasta. Leffasta löytyy muutamia tyylikkäästi toteutettuja toimintakohtauksia, mutta siihen on eksynyt puolenvälinen tienoilla valitettavia suvantokohtiakin. Kun kerran vankilakarkauskohtauksen myötä hommassa päästään kunnolla vauhtiin, sitä olisi pitänyt jatkaa loppuun asti ja jättää turhat lepertelyt vähemmälle.
Bronson on jälleen kerran karismaattisen kova kaveri, joka ei taivu muiden painostuksesta. Charles oli vielä viisikymppisenäkin aika vetreässä vedossa ja toiminta sujuu paremmin kuin monelta nuoremmalta. Al Lattieri vetää jälleen kerran hienon paskiaisen roolin. Mies on samantyylisessä roolissa myös McQueenin Pakotiessä (1972).
Raakaa peliä on keskitason Bronson-tykitys ja siitä puuttuu se viimeinen silaus. Ehkä juuri jonkinmoinen tyhjäkäynti välillä tökki meikäläiselle ja Bronsonin välillä tunteelliseksi heittäytyminen, joka ei oikein hänen tyylilleen sovi. Pahasti ohi napakympin menivät myös Bronsonin suuhun pakotetut huumoria hakevat kommentit.
Raakaa peliä on kuitenkin ihan kohtuullinen toimintahönkäys Charles Bronsonilta, joka kaikesta huolimatta on yksi kaikkien aikojen kovimmista valkokankaan kivikasvoista!
nimimerkki: J.O.
