Cameron Vale (Stephen Lack) on epämääräinen pummi. Hänellä ei ole persoonallisuutta, tunteita tai mitään ihmiseksi määrittävää ominaisuutta. Tuo latteus johtuu äänistä joita hän kuulee päässään ja ne eivät hiljene. Joka tapauksessa hänet kaapataan ja manipuloidaan soluttautumaan Darryl Revokin (Michael Ironside) johtamaan salaiseen järjestöön jonka jäsenet ovat Valen kaltaisia telepaatteja ja Revok itse on vallanhimoinen sosiopaatti. Tohtori Paul Ruth (Patrick McGoohan) on Valen auttaja ja Benjamin Piercen (Robert A. Silverman) avulla Vale pääsee Kim Obristin (Jennifer O’Neill) jäljille ja tämä ryhmä omaa omat sopeutumiskeinot ”lahjaansa”. Revokin kätyri Braedon Keller (Lawrence Dane) on hänen vakoojansa.
David Cronenberg, tuo Kanadasta hoippunut inhorealistisen metamorfoosin asiantuntija ohjastelee hyvin toiminnallisen elokuvan telepaattisten kykyjen huonoista puolista ja myös niiden pelottavista mahdollisuuksista. Pääasiassa huonoista puolista, sillä sen voimakkaita kykyjä omaava sankari on lattea robotti, sankarin oppaalla on oma lusikka syntyneessä sopassa ja ei-niin-karismaattinen pahis on megalomaaninen raivohullu jonka hullu suunnitelma ei ole kovinkaan pitkälle suunniteltu.
Stephen Lack omaa nimen joka kuvaa mainiosti hänen suoritustaan Cameron Valena. Persoonaton, tunnekylmä ja lattea Vale toimii käskystä jonka hän saa äänien hiljennyttyä lääkkeen voimalla. Voimistaan huolimatta hän on orja. Michael Ironside tekee hienon konnaroolin Darryl Revokina jonka hulluus on vain voimistunut hänen kykyjensä vuoksi. Patrick McGoohan tarjoilee vankan tukiroolin ja Lawrence Dane on kireä kätyri.
Toimintaa on luvassa, tarinassa on yllättävän paljon sisältöä ja tämä elokuva myös näyttää kuinka inha kohtaus syntyy 12-kaliiberin haulikolla, lateksipäällä ja verisellä sisussalaatilla. Hyviä ideoita ja hyvä toteutus, mutta olisi voinut olla parempikin.
