Jos olet kiinnostunut tästä kyseisestä, maailmalla aikanaan uskomattomat kuuluisuuden mittasuhteen saaneesta henkilöstä niin en todellakaan suosittele elokuvaa. Näe ennemmin vaivaa ja lue Antony Beevorin kirja Rasputin, sillä tämä elokuva ei todellakaan noudata faktoja vaan niitä typeriä huhuja ynnä legendoja, joita Rasputinista kerrottiin sekavalla hänen eläessään ja kuoltuaan Venäjällä.
Elokuva alkaa ennen ensimmäistä maailmanluokan kovapanosammunnan MM-kisaa. Rasputin (Alan Rickman) ilmestyy Siperian keskeltä eräänä päivänä Pietariin ja väittää saaneensa taivaallisen tehtävän: parantaa perinnöllisestä verenvuototaudista kärsivä prinssi Aleksei. Poikaansa rakastavat vanhemmat Nikolai II (Ian McKellen) ja äiti Alexandra (Greta Scacchi) tekevät tietenkin kaikkensa poikansa parantumisen vuoksi ja kutsuvat Rasputinin käymään. Epäilijöitä riittää mutta poika parantuu ja perhe on tyytyväinen, joten tsaariperhe kustantaa Rasputinille loistoasunnon köyhän ja nälkää näkevän maan pääkaupungista. Rasputinilla ja hänen mahtavaksi luonnehditulla miehisellä kalullaan riittää kysyntää nuorten boheemien aatelisnaisten keskuudessa. Samaan aikaan kun Rasputin ja muut häpeilemättä elostelevat, kansa näkee nälkää ja moisen epelin hankkiminen Siperiasta aatelisneitoja viihdyttämään tuntuu olevan viimeinen pisara, niin kommunisteille kuin uudistusmielisemmille poliitikoille.
Nyt on muutaman faktan paikka. Rasputin oli ovela. Hän osasi käyttää tahdonvoimaansa suggestoidakseen ihmisiä. Näin hän sai uskovaisia uskomaan että hän todella oli nähnyt ne näyt joista selitti. Hänen todellinen päämääränsä tuntuu olleen vain saada vaikutusvaltaa, rahaa, juhlia ja paljon hienoa ja aatelista… öhm, miten tämän nyt ilmaisisi… tiedätte kyllä. Jopa Rasputinin kuolemaa kuvaava kohtaus on pilattu täysin. Rasputinin kohdalla totuus on nimittäin tarua ihmeellisempää. Koko elokuva on kollaasi niitä huhuja, taruja ja legendoja joita Venäjällä liikkui ja sikisi. Olisi se käsikirjoittaja saanut nähdä edes jonkin verran vaivaa tarkistaessaan kirjoitustaan!
On kolme asiaa miksen hilaa pisteitä täysin pohjamutiin. Ensimmäinen lienee se että elokuva on sentään hyvin ohjattu, kunnia herra Edelille siitä. Toinen on se että Greta Scacchi ja Ian McKellen tosissaan esittävät rakastavia vanhempia jotka todella välittävät lapsestaan ja haluavat elää rauhassa. Kolmas on Freddie Findlayn loistava näyttelijäsuoritus prinssi Alekseina.
Kyynelehdin pakostakin kahden asian takia elokuvaa katsoessani. Findlayn erinomaista näyttelijätyötä ja sitä miten hyvät ainekset historialliseen elokuvaan pilataan tekemällä siitä melkein täysin fiktiivinen. Olisi saanut jäädä koko roska filmaamatta. Maailman elitistisistä elokuvakriitikoista kertoo myös jotain se että kyseinen roska on voittanut kolme Golden Globea! … Voi jösses, eikö tyhmyydellä ole rajaa!?
nimimerkki: Galeazzo
