Hyvä juoni, hyvät näyttelijät ja realistisen oloiset tapahtumat johtavat hyvään arvosanaan.

6.1.2004 18:15

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:K-19: The Widowmaker
Valmistusvuosi:2002
Pituus:138 min

Ainakin meillä Suomessa on totuttu vitsailemaan siitä kuinka venäläinen teknologia on ala-arvoista. Jos tämän elokuvan tapahtumat ovat osittainkaan totta, kuten alussa väitetään, niin tuo vitsailu ei enää elokuvan katsomisen jälkeen kuulosta kovin naurettavalta, vaan lähinnä pelottavalta.

Elokuvassa eletään vuotta 1961, kylmän sodan kuuminta aikaa, jolloin ainakaan Amerikassa monikaan ei miettinyt että alkaako sota vai ei, vaan sen sijasta mietittiin milloin sota alkaa. Neuvostoliitossa tavallinen kansa tuskin tiesi mitä maailmalla oikeasti tuolloin tapahtui. Molemmilla suurvalloilla oli riittävästi ydinaseita tuhoamaan maapallo useampaan kertaan ja välit olivat tiukat. Neuvostoliittolaisten mukaan ainoa asia mikä estää Amerikkalaisia pommittamasta Moskovaa ja Leningradia on varma tieto siitä, että Neuvostoliiton vastahyökkäys tuhoaisi myös heidän maansa. Ydinsukellusvene K-19 on suunniteltu juuri tuota peloittelutarkoitusta varten.

Neuvostoliiton ylpeys lähetetään pohjoiselle napajäätikölle testaamaan ohjusta ja samalla todistamaan amerikkalaisille että heidän kanssa ei kannata alkaa pelleilemään. Aluksella esiintyy kuitenkin jo ennen merelle lähtöä erilaisia teknisiä ongelmia, mutta sotajohdon mielestä ongelmat eivät ole merkittäviä, joten suunnitelma pannaan käytäntöön. Matkan aikana veneessä ilmenee kuitenkin teknisiä ongelmia, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa kolmannen maailmansodan, ellei laivan miehistö olisi ollut riittävän uhrautuvaista.

Olen pitänyt monesta muustakin sukellusvene-elokuvasta ennen tätä, mutta tämä elokuva on siinä mielessä erilainen että tässä ei ammuta torpeedoja eikä väistellä syvyyspommeja. Harrison Ford on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja tämän elokuvan sijoittaisin miehen parempiin elokuviin. Liam Neesonin suoritus jää armotta Fordin varjoon, vaikka onkin lähes yhtä suuri rooli. Amerikkalaiseksi elokuvaksi tässä on tyypillinen yliannostus isänmaallisuutta mukana, mutta tällä kertaa ei heilu stars and stripes vaan vanha kunnon sirppi ja vasara. Hyvä juoni, hyvät näyttelijät ja ainakin näin maallikon näkökulmasta realistisen oloiset tapahtumat johtavat luonnollisesti hyvään arvosanaan.

Arvosteltu: 06.01.2004

Lisää luettavaa